Pakko saada sixpack – kommentointia

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänä aamuna paljon huomiota saanut, fitnessurheilua käsittelevä juttu, jossa päätähtenä oli fitnessuraltaan voittoja saanut, mutta terveytensä menettänyt Nora Yrjölä. Ajattelin kommentoida hieman artikkelin sisältöä.

Kannattaa lukea juttu läpi ennen kommentointiani, jossa käytän katalyyttinä jutusta napsittuja sitaatteja.

”Hänen mielestään fitness on sallittu syömishäiriö, joka voi pahimmillaan pilata terveyden. Yrjölä kärsi kilpailuvuosinaan kehonkuvan häiriöstä ja kisojen jälkeisistä ahmimiskohtauksista.”

Nora Yrjölä on tässä mielestäni väärässä. Yhtä paha yleistys olisi sanoa, että kaikki muslimit ovat itsemurhapommittajia. Fitnessurheilu on parhaimmillaan erittäin terveellistä, mutta kilpatasolla aivan yhtä epäterveellistä kuin mikä tahansa muukin kilpaurheilu. Jääkiekkoilijoilla vääntyvät polvet ja he saavat aivotärähdyksiä, fitnessurheilussa ”vammat” ovat monesti hormonaalisia, mutta niitä saa kyllä minimoitua järkevällä ruokavaliolla ja järkevillä treenimäärillä.

Kehonkuvan häiriöt, joita Nora Yrjölä koki puolestaan ovat erittäin valitettava juttu ja varmaankin yleisimpiä naisilla kuin miehillä. Ahmimiseen voisin kommentoida sen verran, että jos itseltä menee kieltämään asioita käyttämällä esimerkiksi ruokavaliopohjaa, se kostautuu ahmimisena. Miksi siis pitäisi kieltää? On olemassa parempikin tie, joustava dieettaus tai IIFYM.

”Muistan, kuinka katsoin peilikuvaani Miamin-kisamatkalla ja näin täydellisen kehon. Sanoin itselleni, että Nora, olet upeassa kunnossa, mutta mitä sitten? Olet väsynyt ja surullinen.”

Nora Yrjölä on tässä aivan oikeassa. Kannattaa miettiä, oletko valmis polttamaan siltoja sukulaisiisi ja ystäviisi pelkästään sen takia, että saat lihaksikkaan ja rasvattoman vartalon. Nauti matkasta, älä lopputuloksesta. Jos elämäsi ainoa tavoite on saada lihaksikas ja rasvaton vartalo, et tule koskaan olemaan onnellinen.

Kilpailija aloittaa ennen kisoja monen kuukauden dieetin, jolla noudatetaan kalorintarkkaa ruokavaliota. Ruoka punnitaan, ja energiansaanti on niin vähäistä, että paino putoaa jopa 7–10 kiloa.

Useimmat henkilöt dieettaavat kisoihin yli 15 viikkoa. 7-10 kilon painonpudotus tässä ajassa on luonteeltaan hyvin maltillinen eikä energiansaanti ole todellakaan niin vähäistä, kuin tässä jutussa annetaan olettaa. Ruoka punnitaan, koska tavoitteiden mukaisesti henkilöltä vaaditaan enemmän tarkkuutta kuin joltakin toiselta henkilöltä.

Jos taas 7-10 kiloa on ajateltu pudotettavaksi 7-10:ssä viikossa, eivät asiat mene välttämättä kovin putkeen.

”Kisaa edeltävinä viikkoina syöminen saatetaan rajoittaa puoleen päivän tarpeesta. Silti esimerkiksi Yrjölän ohjelmaan kuului viikossa kuusi aerobista harjoitusta ja viidet salitreenit.”

Tervetuloa ongelmat. Onkohan Nora Yrjölä tehnyt itse noin? En ihmettele lainkaan, jos tuolla tavalla ei ennen pitkää saavuteta kilpirauhasen vajaatoimintaa tai muita ongelmia. Kukahan valmentaja Yrjölällä on ollut, jos hän on antanut Noralle tällaisen ”menestys”reseptin? Itse en lähtisi hänen kelkkaansa, en sitten millään.

Kannattaa valita valmentaja huolella eikä niellä purematta kaikkea, mitä yritetään tuputtaa. Nora Yrjölä teki tässä siis mielestäni virheen, jos hän on siis menetellyt noin. Suurimman virheen teki kuitenkin Yrjölän mahdollinen valmentaja. Kuntoon pääseminen ei vaadi pitkiä sessioita aerobista liikuntaa eikä järkyttävää kaloreiden rajoittamista.

”Yrjölän mukaan on tyypillistä, että fitnesskisaajat keräävät reseptejä ja suunnittelevat kisojen jälkeisiä herkkupäiviään.”

Jos itseltään kieltää asioita, näinhän siinä tulee käymään. Herkkupäivän aikana yksi lusikallinen ei sitten teekään kesää. Enemmänkin yksi lumikolallinen. Toinen tie olisi kuitenkin olemassa.

”Yrjölä päätyi syömään samaa kana-riisi-parsakaali-yhdistelmää joka päivä, koska sen kalorit hän osasi ulkoa.”

Kana-riisi-parsakaali-yhdistelmästä olen itsekin vitsaillut täällä blogissa useaan otteeseen, enkä suotta. Sellaisen yhdistelmän puputtamista nimittäin tapahtuu ihan varmasti tälläkin hetkellä, kun henkilöt valmistautuvat reilun kuukauden päästä järjestettäviin fysiikkalajien SM-karsintakilpailuihin ja lokakuun puolivälissä järjestettäviin SM-kisoihin.

Paistijauheliha-peruna-tomaatti taitaa olla paljon vahingollisempi ja täysin poissuljettu vaihtoehto? Tämän aterian kaloreiden laskemiseen menee alle minuutti aikaa, joten siitä asia ei voi olla kiinni. Ilmeisesti kana-riisi-parsakaali-kombo on ylivertainen henkilöiden kehonkoostumuksen kannalta?

Taianomaisia ruokia ei muuten ole olemassakaan. Voitte ottaa esimerkiksi Alberto Nunezista mallia.

”Kun kisat ovat ohi, syöminen karkaa helposti käsistä. Nora himoitsi kisojen jälkeen irtokarkkeja ja jäätelöä, eikä nälkä lähtenyt edes kattilallisesta puuroa. Monen kisaajan paino nousee viikossa kiloja.”

Sama linja jatkuu. Kieltäminen aiheuttaa ongelmia, samoin kuin suuri kalorivaje. Nora Yrjölän nälkähormonit ovat olleet nähtävästi aivan sekaisin, jos puurokattilallinenkaan ei poista nälkää. Karsea juttu..

Jos paino nousee viikossa kiloja, on mukana varmasti myös hieman nestettä. Monilla henkilöillä on nimittäin tapana lopettaa veden juominen vuorokausi ennen kilpailua (hyi helkkari). Muutoin henkilöiden kannattaisi noudattaa kisojen jälkeen Reverse Dietiä. Minun painoni on muuten noussut dieettini jälkeen 11 kuukaudessa 6 kiloa, vaikka en nyt ihan kisakunnossa ollutkaan, kun lopettelin dieettiäni viime vuoden syyskuussa.

”Miehellä ylirasitus voi vähentää testosteronin tuotantoa.”

Juu näinhän se valitettavasti on. Monella miehellä ei ns. värähdä viisari dieetin loppuvaiheessa poislukien sellaiset henkilöt, jotka saavat testosteronia ”muualta” (tiedätte, mitä tarkoitan). Jos henkilö on rasvattomassa kunnossa, on keholla nimittäin parempaakin tekemistä kuin lisääntyminen. Muun muassa se, että pitäisi yrittää pysyä hengissä.

Kannattaa lukea tämä lyhyt tiivistelmä naturaalikehonrakentajasta, jota seurattiin yhteensä 12 kuukauden ajan useiden eri mittausten avulla. Tämä henkilö ei sortunut edes mihinkään kitudieetteihin, noudatti joustavan dieettaamisen prinsiippejä (IIFYM) ja teki ilmeisesti hyvin vähän aerobista treeniä dieetin aikana. Silti testosteronitasot olivat kuin vanhalla mummolla kilpailun aikoihin.

”Hänestä harrastajan olisi hyvä treenata kolme vuotta ennen kisaamista. Silloin lihaksia ei joudu rääkkäämään kisakuntoon liian nopeasti, ja painonpudotusvauhti pysyy maltillisena.”

Tämä on todella fiksu kommentti. Jopa pidempään treenaaminen olisi suotavaa, jos henkilö ajatteli menestyä kisoissa ja ei omaa poikkeuksellista lahjakkutta. Tämä kolme vuotta kannattaisi pyrkiä käyttämään aineenvaihdunnan kapasiteetin lisäämiseen (lue Reverse Diet -postaus), jotta kisadieetti pystyttäisiin aloittamaan sitten mahdollisimman korkeista kalorimääristä. Samalla minimoidaan se riski, että dieetti aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.

”Kokematon personal trainer ei tiedä, että isommilla kaloreilla ja pienemmillä harjoitusmäärillä päästäisiin samaan tulokseen.”

Tämäkin on todella hyvä kommentti. Parempi olisi kuitenkin jakaa valmentajat fiksuihin ja vähemmän fiksuihin ihmisiin. Kokenutkin valmentaja voi olla vähemmän fiksu ja altistaa valmennettavansa hirvittäville kalori- ja treenimäärille. Fiksu valmentaja ei rääkkää valmennettavaa ja osaa puhaltaa pelin tarvittaessa poikki, jos tilanne näyttää siltä.

Toisaalta kokematon treenaaja uskoo hyvin helposti, mitä hänelle sanotaan. Tähän tilanteeseen auttaa myös K.P. Ouraman mainitsema kolmen vuoden ”karenssi”. Tässä ajassa ehtii varmasti sivistää itseään sen verran, että osaa kyseenalaistaa asioita. Jotkut valmennettavat ovat puolestaan niin tunnollisia ja pitävät valmentajaansa sellaisena auktoriteettinä, että he lopettaisivat syömisen vaikka kokonaan käskettäessä.

Yhteenveto

Nora Yrjölä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen fitnessurheilija, joka kertoo ikäviä kokemuksiaan fitnessistä julkisesti muille. Esiin tuleminen on Yrjölältä todella rohkea teko ja käsittelee tärkeää aihetta, josta on syytä on puhua lisää. Toivottavasti muutkin terveydellisiä ongelmia kokeneet uskaltautuvat astua esiin, jotta liian pitkälle viedyn ja äärimmäisen dieettaamisen riskit tulisivat kaikkien tietoon.

Erilaisia terveydellisiä ongelmia pystyy kuitenkin onneksi minimoimaan dieettaamalla järkevillä kalorimäärillä, sopivalla määrällä treeniä ja syömällä monipuolista ruokaa, pieniä herkkupalojakaan kaihtamatta.

Minua itse asiassa hieman surettaa, kun Nora Yrjölä mainitsi, että hän ei treenauta ketään asiakastaan fitnesskisoihin. Nora Yrjölä omaisi nimittäin sen verran omakohtaista kokemusta, että hän pystyisi minimoimaan valmennettaviltaan terveydellisten ongelmien esiintymisen riskin.

Jos Suomessa on muuten valmentajia, jotka noudattavat IIFYM:n periaatteita, kertokaa heti siitä minulle. Siinä tapauksessa lisään heidät erittäin herkästi Blogrolliini.

P.S. Jos luoja suo (lue: posti kulkee), postaan viikonloppuna jutun erittäin mielenkiintoisesta asiasta. Pysykää kuulolla!