Olen muutamaan kertaan täällä blogissani maininnutkin, varmaan jo tylsistymiseen asti, että pudotin viime vuonna painoani maaliskuusta syyskuuhun. Toisin sanoen olin dieetillä.
Dieettini lähtökohtana oli vain saada itseni ”kireämpään” eli rasvattomampaan kuntoon, mutta pidemmälle mennessä nälkä kasvoi syödessä (vaikka ruokamääräni vähenivät, hehheh). Lopullisena ja kunnianhimoisena tavoitteenani lieneekin ollut katsoa, onko minulla kanttia dieetata itseni lähelle fysiikkalajien vaatimaa kisakuntoa.
Dieettini onnistui loppupeleissä yllättävän hyvin. Tein kuitenkin muutamia virheitä dieettini aikana, joihin aion ehdottomasti pureutua seuraavalla ”laihiksellani”. Seuraava dieettini tulleekin olemaan todennäköisesti helpompi kuin viimevuotinen projektini. Virheistä oppiminen kun on sitä kaikista parhainta oppimista.
Järjettömyyden määritelmä on se, että tekee samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja odottaa lopputuloksen olevan erilainen. Niinpä minä en aiokaan toistaa näitä kolmea järjetöntä virhettä, jotka esittelen tuonnempana.
Lisäksi myös muut voivat ottaa näistä virheistä opiksi ja välttyä sudenkuopilta, joihin minä kupsahdin 26 viikkoa kestäneen dieettini aikana.
Dieettivirhe #1: söin liian usein
Kyllä vain! Liian usein syöminen oli varmasti kaikista isoin virhe, jonka tein dieettini aikana. Söin päivässä neljä kiinteää ateriaa eli aamupalan, treeniä edeltävän aterian, treenin jälkeisen aterian ja iltapalan. Lisäksi söin kaksi nestemäistä ateriaa eli join treenin aikana proteiini-hiilihydraattijuomaa ja treenin päätteeksi join vielä palautusjuoman.
Kun päivittäinen energiansaanti huitelee 2000:n kilokalorin lieppeillä, ei yhdelle aterialle saa laskennallisesti kovinkaan paljoa syötävää, jos syö samalla menettelyllä kuin minä dieettini aikana.
Niinpä monet ”ateriani” olivat energiamäärältään pienempiä kuin esikoululaisella.
Ei ole muuten kovin kiva juttu, kun tunnin kuluttua aterian syömisestä alkaa olla taas nälkä. Sen siitä saa, kun syö liian pieniä aterioita. Minä olin tosin niin kovapäinen, että kestin nälän. Aterioiden välillä pureskeltiin sitten kynsiä ja juotiin älyttömiä määriä vettä ja light-limuja.
Jos olisin syönyt harvemmin ja isompia aterioita, olisi nälkä pysynyt poissa kauemman aikaa kuin tunnin-puolentoista verran. Lisäksi olisin saanut syötyä yksittäisellä kerralla mahani täydemmäksi, millä olisi ollut jo psykologisestikin erittäin tärkeä vaikutus.
”Laihdu ilman nälkää” ei siis ollut minulle realiteetti dieettini aikana. En muuten ymmärrä tätä sitaattia lainkaan, koska en ole ikinä onnistunut laihduttamaan ilman, että olen jossain vaiheessa nälkäinen. Ilmeisesti minulla on ollut liian vähän vararavintoa poltettavaksi tai sitten olen vain dieettaillut väärillä menetelmillä.
Opetus: seuraavalla dieetillä syön harvemmin, mutta isompia aterioita. Todennäköisesti syön päivän aikana kolme kertaa ja lisäksi aion mahdollisesti juoda lisäravinteita treenin aikana (tästä en ole vielä varma).
Dieettivirhe #2: pudotin painoa liikaa
En pidä tätä virhettä ehkä niin isona kuin kahta muuta, koska halusin loppupeleissä nähdä, pystynkö diettaamaan itseni suunnitellusti lähelle niin alhaisia rasvamääriä kuin ihmisellä voi olla. Näköjään pystyin.
Toiminnallani oli kuitenkin hintansa kahdella eri mittarilla. Niinpä virhe #2 on jaettavissa kahteen alalajiin eli fysiologisiin ja psykologisiin syihin.
Fysiologisten syiden taustalla on se seikka, että ihmiskeho ei halua laihtua.
Tuhansia vuosia sitten ihmisten ei tarvinnut laihduttaa. Tilanne oli pikemminkin päinvastainen: huoli päivittäisestä ravinnonsaannista oli erittäin suuri, mikä ei ole tilanne tänä päivänä länsimaissa. Laihtuminen on ollut esimerkiksi 15 000 – 20 000 vuotta (?) sitten vielä suureksi uhaksi ihmisen selviytymiselle. Tästä syystä keho näkee laihtumisen vaarallisena tilana ja osaa kyllä sopeuttaa toimintojaan niin, että selviytyminen menee monen muun asian edelle. Oloni olikin välillä aivan karmea, mitä ei oikein olisi voinut edes estää kuin olemalla yksinkertaisesti painavampi.
Psykologinen syy onkin sitten hieman jännempi. Lyle McDonald on sanonut, että kun pudottaa painoa tarpeeksi vähiin rasvoihin, kaikki siitä määrästä lisääntyvä rasvamäärä näyttää ihmisestä läskiltä. McDonald on ihan oikeassa: kun olen nyt vähän rasvaisempi kuin ennen, niin olo tuntuu kieltämättä lihavammalta, kun vatsalihakset eivät näy enää ihan entiseen malliin, vaikka ne yhä näkyvätkin.
Toisaalta tämä asia on ihan järkeen käyvä, koska saavutetuista ”eduista” on hankala luopua.
Jos minulla on tänään miljardi euroa rahaa ja huomenna ”enää” 55 miljoonaa euroa, niin köyhältähän se olo tuntuu ihan varmasti. Jos saan tässä kuussa kahdesta lapsestani x euroa lapsilisää, mutta ensi kuusta lähtien kymmenen euroa vähemmän, niin kyllähän se tympii, vaikka suurimmassa osassa maailman maista ihmiset eivät saa lapsilisää edes sitä kymmentä euroa.
Lisääntynyt lihaserottuvuus lienee tässä tapauksessa se ”etu”, mistä puhun kehon rasvan (vähyyden) kohdalla. Menetetty etu eli rasvamäärän kertyminen on kuitenkin asia, jonka kanssa on vain elettävä. Liian alhaisissa rasvamäärissä pysyminen kun ei ole terveellistä esimerkiksi hormonitoiminnan kannalta – olo tuntuu ihan varmasti kehnolta. Lisäksi uuden ”edun” eli lisääntyneen lihasmassan saavuttamisen sivutuotteena myös kehon rasvamäärä tulee lisääntymään.
Opetus: seuraavalla dieetillä en pudota painoani liian vähiin rasvoihin, koska siihen ei ole mitään syytä eikä siitä ole mitään terveydellistä hyötyä, päinvastoin.
Dieettivirhe #3: käytin ruokavaliopohjaa
Tätäkin asiaa on hinkattu varmaan jo tylsistymiseen asti, mutta kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan.
26 viikkoa, 5-7 päivää viikossa, kahta yksittäistä viikon pätkää lukuun ottamatta. Niin kauan noudatin itse itselleni tekemää ruokavaliopohjaa. Pyörittelin dieettini aikana samoja ruokia niin paljon, että kuvat aterioista lautasella tai kupissa ovat syöpyneet verkkokalvoilleni ikuisesti.
Lisäksi muistan vieläkin hyvinkin tarkkaan, miten päiväni sujuivat aterioiden osalta.
Aamu alkoi rahkalla ja light-mehukeitolla. Lisäksi söin vähän rasvaa. Seuraava ateria oli kanaa, kasviksia ja öljyä. Riisi jäi jossakin vaiheessa aterialta kokonaan pois. Ennen treeniä syötiin kaksi palaa ruisleipää, lihahyytelöä, 5% juustoa, puuroa, lesettä ja banaani. Treenin jälkeen syötiin paistijauhelihaa, sipulia, valkosipulia, tummaa makaronia ja herne-maissi-paprikaa. Iltapalaksi söin kaksi kananmunaa, 100 grammaa raejuustoa ja omenan. Näihin ruokiin kun lisäsi vielä palautusjuoman ja treenin aikana nautittavan juoman, oli päivän runko syömisten osalta kasassa.
Näin jälkikäteen ajateltuna ei voi kuin todeta, että voi hyvänen aika, kun sitä tuli oltua typerä.
Aiheutin toiminnallani sekä fysiologisia ja henkisiä haittoja. Fysiologisia haittoja olivat todennäköiset puutostilat vitamiineissa ja kivennäisaineissa eli mikroravinteissa.
Kun vetelee päivästä toiseen samoja ruokia, altistaa itsensä puutostiloille, koska samat ruoat sisältävät tietysti aina vain samoja ravinteita, jolloin jonkin ravintoaineen saanti voi jäädä vähemmälle.
Mikroravinteiden puutostilaa ei voi tietää täysin varmasti ilman mittauksia, mutta veikkaisin, että näin on hyvinkin saattanut käydä. Söin toki kasviksia ja otin päivittäin monivitamiinipillerin, mutta tästä huolimatta puutostilojen vaara on ollut ilmeinen ja etenkin, kun halvahkon monivitamiinipillerin ravinteiden imeytyminen on vähän niin ja näin.
Henkisiä haittoja olivat varmaankin se, että minulla alkoi tehdä mieli kovasti kaikkea ”kiellettyä” ruokaa. Tämä ei ole pelkästään selitettävissä ruokavaliopohjalla, vaan syynä voi olla myös fysiologiset syyt (Neuropeptidi Y, ei siitä sen enempää). Nämä ruoat eivät muistaakseni olleet pelkästään mitään herkkuja tai roskaruokia vaan myös ihan tavallisia kotiruokia. Haaveilinkin tekeväni karjalanpaistia ja muita nameja sitten, kun dieettini päättyisi. Kumma kyllä vältyin ahmimiskohtauksilta, joiden poissaoloon kovapäisyydelläni ja lisäksi kahdella viikottaisella ja vähän erikoisemmalla dieettipäivällä lienee ollut erittäin suuri vaikutus.
Nyttemmin olen harmitellut toimintaani, koska samojen ruokien syöminen ei ole ihan oikeasti ihmisten hommaa. Tosin olin aina aterian tullessa niin nälkäinen, että minulle olisi maistunut vaikka ketsupilla kuorrutettu kartonki – nälkähän on tunnetusti mausteista parhain.
Joka tapauksessa jos olisin syönyt välillä jauhelimössön sijaan esimerkiksi karjalanpaistia ja mahduttanut aterian ravintosisällön päivittäisiin tavoitteisiini, en näe syytä, miten tämä menettely olisi haitannut laihtumistani.
Opetus: seuraavalla dieetillä syön ruokia, joita minä haluan syödä. Noudatan IIFYM:ää ja teen vaikka kotitekoista pitsaa, jos mieleni tekee. Samalla harmittelen niitä ihmisiä, jotka puputtavat samoja ruokia päivästä toiseen.
Jos joku päättää jostain merkillisestä syystä syödä samoja ruokia viikosta toiseen ja 95% ajasta esimerkiksi kolme kuukautta, kannattanee selvittää syötyjen ruokien mikroravinnekoostumuksia ja ynnäillä niitä paperille. Tähän voi kulua hieman aikaa, mutta menettelemällä näin henkilö saanee selville, mikäli jostakin mikroravinteesta tulee puutetta. Monivitamiinipillerin varaan tätä ravinteiden saantia ei kannata laskea.
Kannattaa myös varautua siihen, että ennemmin tai myöhemmin alat himoitsemaan ruokia, joita ruokavaliopohjastasi ei löydy. Sehän on tunnetusti sama asia kuin vetäisi aseesta liikkuvat taakse, laittaisi sormen liipasimelle ja menisi kelirikkoiselle tielle ajamaan autoa: jossain vaiheessa saattaa paukahtaa.
Lopettelua
Kun pystyy tarkastelemaan tekemisiään mahdollisimman objektiivisesti ja kriittisesti, voi huomata toiminnassaan puutteita tai virheitä. Siinä sivussa voi oppiakin jotain.
Minä sain tunnistettua viimevuotisesta dieetistäni kolme virhettä, minkä seurauksena seuraavalla dieetillä syön harvemmin, en dieettaa liikaa enkä käytä ruokavaliopohjaa. Uskon, että dieetti, jonka alkamisajankohta ei ole vielä edes tiedossa tulee olemaan oppimisprosessini seurauksena edellistä helpompi, sekä henkisesti että fyysisesti.
Toivottavasti myös sinunkin seuraavasta tai nykyisestä dieetistäsi tulee edes vähän helpompi esiteltyäni kolme dieettivirhettäni, jotka sinä voit välttää.
Katso myös Lisää dieettivirheitä, jotka voit välttää
