Viime viikon perjantaina teemana oli neljä P:tä, mutta nyt pistin paljon paremmaksi ja vietin kuuden P:n viikkoa!
Viikko vierähti normaalista poikkeavassa paikassa. Olimme helluni kanssa koko viikon hoitamassa lapsuudenkodissani isäni koiraa eli Paroa.
Parolle täytyi antaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, joten kahden päivittäisen ruokintamatkan sijasta oli viisampaa pysyä koko viikko lähistöllä ja minimoida aina niin mukavien aamuherätyksien haitat.
Paro on oikein pirteä ja energinen luontokappale, joten kävimme purkamassa tätä hurjaa energiamäärää muun muassa kävelylenkillä 🙂
Alkuviikosta päätin uhrautua ja testata, kuinka vanhaa rahkaa on mahdollista syödä parasta ennen -päiväyksen mentyä umpeen. Parasta ennen -päivä näkyi olevan rahkapurkin pohjassa 28.1.2014, mutta koska rahka on erittäin hapan maitotuote ja purkki oli avaamaton, päätin testata sen syömistä.
Rahka oli koostumukseltaan ehkä hieman kuivempaa kuin normaalisti. Tuoksussa eikä ulkonäössä ollut mitään vikaa, joten maistoin rahkaa.
Maultaan rahka ei poikennut millään tavalla tuoreesta, joten söin paketista kahdesti yhden päivän aikana ja vielä kerran seuraavana aamuna. Rahkan kaverina söin Cashew-pähkinöitä, joiden parasta ennen -päiväys oli toukokuussa 2013 ja maustettua rahkaa, joka oli vanhentunut viikko takaperin.
Miten vatsani sitten reagoi näihin vanhoihin ruokiin? Ei mitenkään. Tarinan opetus: kannattaa muistaa, että ruokia on mahdollista syödä myös parasta ennen -päivän jälkeenkin! Kannattaa luottaa omiin aisteihin tässä asiassa ja syödä rohkeasti vanhentunutta ruokaa, jos haju, ulkonäkö ja maku eivät poikkea normaalista.
Jää- ja kuiva-ainekaapista löytyneiden ruokien lisäksi pakastin oli kovassa käytössä viikon aikana. Muun muassa erilaisia marjoja tuli syötyä jokaisena päivänä puuron kera tai ihan vain sellaisenaan. Viimeisenä iltana loihdimme tortilloja, joiden täytteenä oli muun muassa pakastimesta löytynyttä hirven jauhelihaa:
Ruokapöytää oli lähes koko viikon ilostuttamassa oli pajunkissoja, jotka ovat tänä vuonna ilmestyneet teiden varsille ja metsiin harvinaisen aikaisin:
Puusauna oli kovassa käytössä koko viikon ajan:
Puusaunan ja sähkösaunan ero on tunnetusti kuin yöllä ja päivällä, puusaunan viedessä pidemmän korren. Sähkösaunan lämmittäminen on vaivatonta, mutta puusaunan lämmittäminen on terapeuttista ja siinä on aivan oma mystiikkansa.
Viikon aikana taisi tulla saunottua viitisen kertaa, ellen väärin muista.
Podin myös hienoista flunssaa: välillä meinasi ääni lähtä ja nenä oli tukossa. Tarkkailin oloani päivä päivältä ja punnitsin tarkkaan, olinko kunakin päivänä urheilukunnossa. Koska en ollut kuumeessa ja kurkkuni ei ollut kipeänä, sain lopulta vedettyä salitreenit normaalisti läpi.
Salitreeneissäni lyhyt nuhailuni ei näkynyt. Päivänä, jolloin oloni oli ”pahin”, sain nostettua maastavedon sarjapainoja sellaiset 7.5 kiloa edellisestä viikosta. Aika hyvin nuhanenälle!
Viikon aikana tuli pyöräiltyä hyvin paljon. Pyöräilin useampana päivänä vähän yli kolmen kilometrin matkan salille ja takaisin. Pyöräily on erittäin mukavaa hommaa ja Oulun pyörätiet alkavat olla jo täysin sulia aikaisen kevään takia.
Yliopistolle en jaksanut pyöräillä perjantaina aikasen herätyksen takia. Kävin yliopiston kirjastossa tekemässä graduuni opponentin viikko sitten työhöni antamat korjausehdotukset:
Lähetin eilen työni uuden version ohjaajalleni ja opponentille tarkastettavaksi.
Että sellainen kuuden P:n viikko!
