Bloggaamistahtini on ollut viime aikoina vähän seesteisempi kuin mitä se oli vielä muutamia viikkoja sitten.
Tämä ei ole mikään ihme. Kun istuu arkisin töissä kahdeksan tuntia tietokoneen ääressä ja tekee ajatustyötä, ei tätä samaa kaavaa huvita toistaa enää kotona. Jalkapallon MM-kisatkin painavat päälle. Päivitystahtini ei näistä syistä tule olemaan ainakaan kolmea postausta viikossa, vaan enemmänkin yksi tai kaksi. Kesän aikana on muutenkin hyvä vetää hieman happea postausten suhteen ja kypsytellä uusia postausideoita, kun ihmiset lomailevat eivätkä vietä koneen ääressä niin paljoa aikaa.
Töissä menee mukavasti ja päivät kuluvat sukkelaan tahtiin, kun saan tehdä niitä asioita, joista tykkään. Kun kelitkin ovat luokkaa venäläinen elokuva, ei töissä oleminen ole haitannut lainkaan.
Töiden aloitus sinänsä oli aikamoinen shokki. Kun yks-kaks ottaa päivistä kahdeksan-yhdeksän tuntia (työpäivä matkoineen) pois kotonaoloajasta, on siinä hieman totuttelemista. Unet ovat samasta syystä jääneet hieman vähemmälle, kun aamulla on ”pakko” herätä tiettyyn aikaan. Seitsemän ja puoli tuntia unta yössä on ehkä hieman liian vähän minulle – hieman yli kahdeksan olisi jo paljon parempi. Pitää yrittää skarpata ja mennä aikaisemmin yöpuulle.
Töiden aloittamisen takia olen tehnyt ruokailuihini pieniä muutoksia. Aikaisemmin söin neljä kertaa päivässä, mutta aloitettuani työt olen pienentänyt aterioita ja siirtynyt viiteen ruokailukertaan.
Olen pienentänyt etenkin aamupalani ateriakokoa. Pienennettyäni aamupalan kaloreita olen alkanut kokeilla huvikseni Jacob Wilsonin liputtamaa aamiaista, jonka pitäisi kuulemma ”ohjelmoida” ihmiskeho polttamaan päivän aikana enemmän rasvaa. Olen enemmän kuin erittäin skeptinen tämän ratkaisuni toimivuuden suhteen, mutta samahan se on kokeilla, kun kaloreita joutuu kumminkin siirtämään myöhemmäksi päivää.
Syön aamupalan kotona ennen kahdeksaa ja töissä on tapana syödä lounas yleensä ennen yhtätoista, joten kahden isohkon aterian syöminen ei tunnu mitenkään järkevältä ateriavälin ollessa vain kolmisen tuntia. Lisäksi jos syön lounaan klo 10.30 ja menen salille klo 17.30 syömättä ennen treeniä, loppuisi minulta bensa treenien aikana hyvin äkkiä.
Töissä naamariin hurahtaakin välipana usein heraproteiinia, kaurahiutaleita ja banaani, joka muodostaa nykyään viidennen ateriani. Drinkin avulla jaksan treenata töiden jälkeen, kunhan käyn ensin kotona virkistäytymässä ja juomassa kupposen kahvia.
Yllä mainitut seikat ovat mielestäni tärkeä opetus aterioiden suunnittelusta elämänkulun mukaan. Aterioiden (ja treenien) kulku pitäisi aina sovittaa elämän realiteettien mukaan, eikä toisinpäin. Minun olisi aivan turha yrittää syödä tällä haavaa neljä kertaa päivässä, kun en yksinkertaisesti pystyisi siihen.
Treeneissä olen vaihtanut jälleen vähän liikkeitä ja priorisoitavia lihasryhmiä.
Tässä treenijaksossa kiinnitän enemmän huomiota olkapäideni ja rintani treenaamiseen. Treeniohjelmaani on tullut jälleen muutamia uusia liikkeitä, jotta mieli pysyisi virkeänä ja jotta priorisoitavat lihasryhmät saisivat arvoistansa huomiota.
Tämän illan päälle pitäisi lähteä vielä pakkaushommiin. Huomenna töiden jälkeen olisi nimittäin lähtö juhannuksen viettoon.
Seuraavassa postauksessa taidankin paljastaa juhannuksen viettopaikkani 🙂
