Juhannuspäivän aamuna pari muuta reissulaista lähti Ametistikylpylään lillumaan. Minä lähdin hellun kanssa kapuamaan Luoston huipulle.
Matkamme alkoi hiihtokeskuksen eturinteiden juurelta, josta lähti luontopolku kohti Ukko-Luoston huipulle vievää porraspolkua.
Ensimmäisenä vastaan tuli hieno laavu, jossa on mahdollista nauttia vain hengen ravinnosta.
Puroissa virtasi kirkas vesi:
Tästä se alkaa!
Portaat olivat paikoin jo heikossa kunnossa. Esimerkiksi kaiteet olivat irronneet joistakin paikoista. Toivottavasti portaita uudistetaan lähivuosina, jotta kapuajat välttyisivät inhottavilta loukkaantumisilta.
Rinteessä näkyi olevan vielä pieni läntti lunta:
Kiipeäminen ja sykkeen kohoaminen ei suinkaan loppunut 564:ään portaaseen.
Lopulta vaiva kuitenkin palkittiin:
Ukko-Luoston huipulla on Ilmatieteen laitoksen säätutka ja taukotupa, jossa olisi voinut jopa yöpyä:
Luoston huipulta löytyy myös näköalapaikka, josta on ihan kivat näkymät.
Paluumatka huipulta sujui lennokkaammin kuin menomatka. Jostain syystä sekä minun että hellun pohkeet tärisivät aivan karmeasti päästyämme portaat alas. Portaiden kipuaminen taisi siis käydä pohjetreenistä, joka minulla jäi edellisenä päivänä väliin.
Reippailun jälkeen oli hyvä paikka nauttia hotelli Luostotunturin ravintolan maukkaasta burgerista ja ottaa reippailun aikana kulutetut kalorit takaisin, jotta ei vain pääsisi laihtumaan.
Illalla saunoimme ja grillasimme mökin kodassa vaikka mitä herkkuja:
Mökkeily ei ole mitään ilman pelejä. SkipBo on UNO:n tekijöiden valmistama peli ja vähintään yhtä viihdyttävä.
Vähänkö oli mukava päivä!
