Eilen tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun olin helluni kanssa meren rannalla ottamassa kuvia dieetin päättymisen muistoksi. Nyt onkin siis hyvä paikka summata, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut.
Kun katsoo eilen Jyväskylässä pidettyjen kehonrakennuskilpailujen kuvia, en olisi tainnut jäädä tuolla kunnolla kyseisessä kisassa edes viimeiseksi, vaikka en todellakaan laske yllä olevaa kuntoani ultimaattisen kireäksi kunnoksi. Silti dieettaaminen edes noin vähiin rasvoihin on aika musertava kokemus, enkä aio tehdä sitä enää ilman pätevää syytä. Riski/hyöty-suhde saa asian kallistumaan riskin puolelle.
Mitä vuoden aikana on muuttunut? Jos ajatellaan treeni- ja ravintopuolta, niin käytännössä ihan kaikki.
Dieetin lopetettuani tein seuraavalla viikolla treeneihini kenties radikaalimman muutokseen koskaan, minkä johdosta olen treenannut nyt vuoden yleisesti ottaen kaikki lihasryhmät kaksi kertaa viikkoon 2+3 jakoisella ohjelmalla. Aikaisemmin minulla oli käytössä viisijakoinen ohjelma, jota höystin loppuvaiheessa tekemällä jonkin tietyn treenin jälkeen muutamia ”paikkosarjoja” jollekin tietylle lihasryhmälle.
Alan olla erittäin vakuuttunut tiheämpijakoisen treenityylin toimivuudesta, enkä ole vaihtamassa sitä ihan heti pois. Hiljattain olen alkanut myös treenata laskimoiden verenkierto rajoitettuna, mikä on tuonut mielenkiintoisen höysteen treeneihini (tästä joskus lisää).
Treenaan fiksummin kuin koskaan ja teen treeneissäni jatkuvalla syötöllä hyviä asioita. Saan melkein viikosta toiseen aikaan progressiota, minkä on pakko näkyä ajan mittaan lisääntyneenä lihasmassana. Teknisesti tapani suorittaa harjoitteet ovat kehittyneet merkittävästi; seurauksena on ollut niinkin ikäviä asioita kuin vähentyneet kivut ja parempi lihastuntuma. Olen myös siirtynyt pois ajattelusta ”teen tämän asian” ajattelutapaan ”teen tämän asian näin ja tiedän myös, miksi teen niin”. Epämääräiset heilumiset ja pöhköt tekniikat ovat muuttuneet kohti määrätietoisempaa ja järkevämpää suorittamista.
Painoni on noussut tämän vuoden aikana hieman yli kuusi kiloa. Pidän tätä erittäin loistavana asiana – keskimäärin puoli kiloa kuukaudessa on juuri sopiva tahti nostaa painoa. Painoni ei tosin ole noussut tasaisesti viikko viikolta, mikä on toki ymmärrettävää. Ei toiseenkaan suuntaan mentäessä pudotus ole lineaarista vaan enemmänkin siksakkia niin kuin nytkin.
Onko tämä kuusi kiloa ollut pelkkää lihasta? Ei todellakaan – kroppaani on tarttunut rasvaa ainakin jonkin verran, minkä huomaa selvästi. Tämä on toisaalta realistista ja ihan hyvä asia: en tainnut olla dieetin loppuessa sellaisessa rasvaprosentissa, jossa olisi huvittanut olla pidemmänkin aikaa. Ihminen ei varmaankaan ole suunniteltu olemaan ympäri vuoden sellaisessa kunnossa, että etureisiä katselemalla voi sanoa, mihin suuntaan lihassäikeet kulkevat.
Olisinko saanut aikaan enemmän lihasmassaa syömällä kaloreita siten, että olisin 10-15 kiloa painavampi kuin vuosi sitten? Ehkä, ehkä en. Lihaskasvua kun ei voi pakottaa.
Minulle on jäänyt useammastakin lähteestä päähän sellainen seikka, että maksimimäärä, jonka ihminen voi syntetisoida uutta proteiinia päivän aikana on kymmenen grammaa tai hieman vähemmän – ja tämä koskee pelkästään kaikista ideaalisinta tilannetta. Nesteet ja glykogeeni mukaan lukien tämä tekee vuodessa jopa ~9-11 kiloa rasvatonta kehonmassaa, mikä lienee ”naturaaleista” vain aloittelijoiden saavutettavissa (lisää täällä).
Vaikka treenasin ennen mielestäni aika karmealla tavalla, en siltikään lue itseäni enää aloittelijaksi. Niinpä kolme, neljä tai jopa viisi kiloa lisääntynyttä rasvatonta kehonmassaa olisi vuodessa erittäin kova juttu. Ainakin peiliin katselemalla näyttäisi siltä, että olen saanut lisää lihasta kroppaan.
Periaatteessa mahdollisuuteni kasvattaa lihasta olisi ollut täysin sama, söin sitten 150 tai 450 kilokaloria yli kulutuksen. Jälkimmäisellä tyylillä olisin toki ollut varmemmin jatkuvassa kaloriylijäämässä ja varmistanut sen, että lihasten kasvaminen ei olisi jäänyt ainakaan kaloreiden puutteesta kiinni. Menettelemällä näin kroppaani olisi kertynyt tietysti enemmän rasvaa.
Asiaa voi ajatella siltäkin kantilta, että dieetin koittaessa minulla tulisi olemaan enemmän rasvaa pudotettavana, jos olisin ”rasvoittunut” reippaammin. Jos minun pitäisi pudottaa esimerkiksi viisi kiloa enemmän rasvaa verrattuna nykytilanteeseen, menettäisin varmaankin samalla myös enemmän lihasmassaa dieetin aikana. Vaikka olisin saanutkin enemmän lihasta syömällä enemmän kaloreita, saattaisi tilanne olla siis jossain tietyssä rasvaprosentissa +- 0, kun dieetin aikana kadonnut lihasmassa otetaan huomioon.
Toisaalta onko lihasmassan kertymisellä loppujen lopuksi mitään väliä? Minä rakastan kuntosaliharjoittelua ja itseni haastamista. Jos pystyn ylittämään itseni ja tulemaan paremmaksi asiassa kuin asiassa eli esimerkiksi voimakkaammaksi, pakostakin jotakin tulee tapahtumaan. En minä käy kuntosalilla siksi, että saisin Oulun isoimman palan vaan siksi, että pääsen sängystä ylös ilman apua nyt ja 50 vuoden päästä ja siksi, että voin viettää kivutonta elämää.
Ravitsemuksellisesti olen oppinut todella paljon. Aineenvaihduntakin on vilkastunut kivasti vuoden takaisesta esimerkiksi nousseen painon ja normalisoituneen hormonitoiminnan vuoksi. Vuosi sitten söin päivässä 1950 kilokaloria, nyt ehkä 3250-3350kcal päivässä. Tähän päälle tulee vielä yksi tai kaksi desiä kahvimaitoa, jota en ole koskaan laskenut päivän kaloreihin (enkä laske jatkossakaan).
Erityisen iloinen olen siitä asiasta, että olen päässyt irti niinkin typerästä tavasta kuin ruokien luokittelemisesta ”hyviin” ja ”pahoihin” ruokiin. Dieetin loputtua käytin vielä ruokavaliopohjaa, mutta muistaakseni tämän vuoden alkupuolella aloin kuin varkain täyttää Excel-taulukkoani myös muilla ruoilla. Tämä on ollut ravitsemuksellisesti kenties parhaita koskaan tekemiäni ratkaisuja.
Syön nykyään paljon erilaisia ruokia ja voin myös nauttia niistä. Ruokavalioni on kuin suklaarasia – koskaan ei tiedä, mitä seuraavalla viikolla syödään. Jäätelöpuikko tai vastaava määrä herkkua päivässä ei ole tehnyt minua lihavaksi, mitä en olisi vuosi sitten uskonut millään. Olen oppinut myös, että ei sillä ole loppujen lopuksi niin väliä, jos syön tänään Ruispaloja, huomenna Ruispuikuloita ja ylihuomenna erittäin ”likaisen” vehnäjauhosämpylän.
Ajattelin, että viimeistään siinä vaiheessa, kun vaaka alkaa näyttää 77 kiloa, on aika aloittaa uusi dieetti – silloin taidan olla jo niin rasvaisessa kunnossa, että ylimääräinen kroppaan kertynyt massa alkaa tulla yhä enemmän rasvan muodossa. Nykyisellä painonnousutahdillani tähän on vielä aikaa puolisen vuotta.
Tänään on kuitenkin aika viettää dieetittömyyden 1-vuotissynttäreitä!
