Vähän yli viikko sitten julkaisin suosituksi nousseen postauksen Marttojen treenibuusterista, jossa kerroin suorituskyvyn parantamisen urheillessa olevan mahdollista varsin kotikutoisilla aineilla eli kahvilla (kofeiinilla), natriumbikarbonaatilla eli ruokasoodalla ja nitraattipitoisista punajuurista höyrytetyllä punajuurimehulla.
Sain kirjoitukseen pari kommenttia, jossa kyseltiin / kummasteltiin omia kokemuksiani treenibuusterin aineista. Kerroin kirjoituksen kommenteissa, että olen testannut aineosista ainoastaan kofeiinia, mitä en pidä lainkaan ongelmallisena kertomieni asioiden kannalta. Minun kokemuksillani jostakin asiasta ei ole loppupeleissä mitään väliä, tai ei ainakaan pitäisi olla – onhan sekä kofeiinin että ruokasoodan kyky parantaa suorityskykyä kuntosalitreeneissä todistettu tieteellisin tutkimuksin ja punajuurimehunkin kestävyyslajeissa. Tällaisessa tilanteessa, jossa hyöty on pystytty osoittamaan kymmenillä ellei sadoilla henkilöillä, ei yhden ”koehenkilön” sana ole kovin painava.
Jotta blogini ei menisi pelkästään tiedepainotteiseksi, lupasin kommenteissa kokeilla buusteria käytännössä ja kertoa kokemuksiani myöhemmin, joten olkaa hyvät: tässä ne kokemukset nyt tulevat.
Valmistelutoimenpiteet ja supplementaatio
Punajuurimehun valmistaminen, jonka suoritin viime viikolla vei aikaa sellaiset kolme tuntia. Ostamani 3.2 kiloa punajuuria kevensi kukkaroani ehkä 2.5-3 euron verran.
Hieman yli kolmesta kilosta punajuuria tuli mehua noin 1½ litraa. Ehkä mehua olisi saattanut tulla enemmänkin, jos olisin pilkkonut punajuuret pienemmiksi. En kuitenkaan enää jaksanut odotella mehun höyrystymistä, vaan ryhdyin mehustumisen hiivuttua pullotushommiin.
Ensimmäiset puoli litraa mehua laitoin muoviseen pakastuspulloon ja pakastin myöhempää käyttöä varten. Jäljelle jääneen litran jaoin kolmeen nättiin lasipulloon, joita säilytän jääkaapissa. En laittanut mehuun ollenkaan sokeria, joten pastöroin mehun ja kaadoin sen aikaisemmin kuumentamiini pulloihin pitkän säilytysajan takaamiseksi.
Eilen aamulla join noin 1.5-1.7 desilitraa punajuurimehua treeniä edeltävän aterian yhteydessä, aivan kuten suosittelin tehtävän treenibuusteripostauksessa.
Punajuurimehun maku ei ollut mitenkään makunystyröitä hivelevä, mutta ei erityisen huonokaan. Ehkä hienoinen makeutus olisi tehnyt mehusta paremman makuista. Punajuurimehun sisältämä väriaine saattaa muuten värjätä virtsan punertavaksi, mutta se ei ole vaarallista, vaan lähinnä kuumottavaa asiasta tietämättömille.
Seuraava treenibuusterin ainesosa, jonka vedin huiviin oli natriumbikarbonaatti eli tutummin ruokasooda. Kuten totesin kirjoituksessani, vatsavaivojen minimoimiseksi ruokasooda tulisi ottaa puoli tuntia aterian jälkeen. Näin myös minä tein: sekoitin sheikkeriin ruokasoodaa 0.3 grammaa painokiloa kohti eli 22 grammaa ja laskin perään hanasta neljä-viisi desilitraa vettä. Sitten ei muuta kuin juomaan.
Ruokasoodan maku ei ollut aivan parhaasta päästä. Päällimmäisenä tuntemuksena mieleeni jäi erittäin suolainen maku. Taktikoimalla eli juomalla aluksi desin soodalitkua hengittämättä ja sitten heti perään tilkan puhdasta vettä suun huuhtelemiseksi sain kuitenkin juotua soodat viimeiseen pisaraan ilman yökkäysreaktioita.
Kauhutarinat ruokasoodan aiheuttamasta ripulista ja pahoinvoinnista kummittelivat mielessäni, mutta ne osoittautuivat turhiksi: en kärsinyt koko päivän aikana minkäänlaisista vatsavaivoista! Yhden kerran perusteella soodan ottaminen hetki aterian jälkeen vaikuttaisi siis toimivalta strategialta, jos haluaa välttyä harmeilta. Mainittakoon, että minä olen lähipiirissä tunnettu titaanimahastani (olen syönyt esimerkiksi kuukauden vanhaa maitorahkaa), joten jollakulla toisella reaktiot voivat olla hyvin erilaisia. Joka tapauksessa ainoa ruokasoodasta aiheutunut ”haitta” oli normaalia kovempi jano, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä juomassani annoksessa oli natriumia melkein kolme grammaa.
Ennen treeniin lähtöä otin vielä yhden 200 milligramman kofeiinitabletin. Olin juonut aikaisemmin aterian ja ruokasoodan ottamisen yhteydessä reippaasti vettä, joten en halunnut täyttää mahaani enää kahvilla. Lisäksi minua mietitytti, millaisen vatsareaktion kahvin ja ruokasoodan muodostama kombo saisi aikaan. Kofeiinitabletin ottaminen vaikuttikin tällä kertaa kahvin litkimistä paremmalta idealta.
Kun kofeiinitabletti oli mahassani, hain Tunturi Amiralini tallista ja hurautin Classic Gymille treenaamaan.
Treeni
Treenivuorossa oli tällä kertaa rinta-kädet-vatsa. Sovitin taktisesti treenibuusterin testaukseen juuri tähän treeniin, sillä kukapa nyt ei haluaisi saada aikaiseksi enemmän toistoja ja kovempaa pumppia rinta- ja käsitreenissä.
Timo Haikarainen kirjoitti blogiinsa, että ruokasoodan käytön ansiosta työsarjat vain ”loppuvat”, kun normaalisti sarjojen lopuissa lihaksissa saattaa olla voimakaskin maitohapon aikaansaama polte. Treenin aikana tuntemukseni olivat hyvin samankaltaiset: rinnassa ja käsissä ei juuri tuntunut älytöntä poltetta, silloinkaan, kun väänsin hampaat irvessä pitkien sarjojen viimeisiä toistoja. Lopussa tapahtui vain hiljalleen lisääntynyt väsyminen ja sarjat loppuivat.
Koska kirjailen salilla vihkoon käyttämiäni sarjapainoja ja toistomääriä, pystyin helposti tarkistamaan tulokset suhteessa edelliseen viikkoon, jolloin tein lähes identtisen treenin. Vihkoa tarkastelemalla oli havaittavissa sellainen trendi, että sain kuin sainkin joissakin sarjoissa aikaan muutamia toistoja enemmän verrattuna edelliseen treeniin.
Tuloksien yhdistäminen juuri ruokasoodan tai punajuurimehuun on valitettavasti hyvin vaikeaa, koska käytän säännöllisesti maitohappopuskurina toimivaa beeta-alaniina, jonka vaikutusmekanismi on siis samanlainen kuin ruokasoodalla. Ehkä buusterin ansiosta saatoin myös vain yrittää kovemmin, mentaliteetilla ”Jahas, viimeks meni 15 kertaa tällä painolla, nyt kyllä pitäis siis mennä 16 tai 17, kun otin tota treenibuusteria”. Veikkaisin, että useimmat hyötyvätkin treenibuustereista enemmän henkisen kuin fyysisen puolen ansiosta.
Punajuurimehun sisältämät nitraatit muuttuvat elimistössä typpioksidiksi, jonka lisääntyneen tuotannon takia henkilön pitäisi saada aikaan parempi ”pumppi” salilla eikä henkilön pitäisi väsyä niin helposti. Punajuurimehun ansiosta sain ehkä hienoisesti kovemman pumpin treenissä. Ehkä. Jälleen kerran korostan henkistä vaikutusta: ”No niin, tän tuotteen on sanottu lisäävän pumppia salilla, joten niinhän siinä käy mullekin”. Ehkä aavistuksen kovempi pumppi saattoi johtua nitraattien sijaan ruokasoodan sisältämästä natriumista, jota löytyy magnesiumin ja kaliumin ohella monesta suositusta treenibuusterista, tosin huomattavasti pienempinä määrinä. Kestävyysvaikutusta en osaa arvioida ruokasoodan ja beeta-alaniinin käytön takia.
Kun näihin juttuihin lisää vielä sen pointin, että muissakin viikon treeneissä (jolloin en ottanut ruokasoodaa ja punajuurimehua) tuli ennätystuloksia aikaan, en voi varmasti sanoa treenibuusterin olevan hyödyllinen yhden kokeilukerran perusteella.
Mainittakoon vielä perin kummallisena yksityiskohtana, että kotimatkalla minulle tuli pakottava tunne polkea pyörällä niin kovaa kuin suinkin pystyn. En tiedä, johtuiko tämä treenibuusterista, mutta näin ei ole käynyt kovin monta kertaa aikaisemmin. Joka tapauksessa poljin ylämäkeä nopeammin ylös kuin vastaantulleet alamäkeä. Salin jälkeen oli siis vielä mukavasti virtaa jäljellä.
Yhteenveto
Yhden henkilön ja yhden kokeilukerran perusteella Marttojen treenibuusteri ei ainakaan ole treenien kannalta haitallinen yhdistelmä ja se mahdollisesti lisää suorituskykyä.
Kofeiinisuosituksia ehdin jo käydäkin läpi treenibuusteriesittelyssä: toleranssi kannattaisi nollata aika ajoin ja pyrkiä rajoittamaan käyttö treeniä edeltäville ajankohdille. Pitkäaikaisesta käytöstä ei ole minun tietääkseni haittaa. Kofeiini onkin ollut minulla säännöllisessä käytössä jo useita vuosia, ja sen käytöstä on erittäin todennäköisesti hyötyä treeneissä.
Punajuurimehun nitraatteihin liittyen olen lukenut joskus juttuja, että pitkäaikainen käyttö aiheuttaisi syöpää, mutta ilmeisesti asia on kuitenkin ristiriitainen. Silloin tällöin nautittuna punajuurimehusta ei ole varmasti haittaa, mutta säännöllisesti punajuurimehua nauttivien kannattanee tutustua tarkemmin, aiheuttaako pitkäaikainen käyttö ongelmia.
Minä ajattelin juoda pullottamani punajuurimehut pois buusterina lähikuukausien- ja viikkojen aikana, ottaen mehua silloin tällöin ennen treeniä. En tiedä, jatkanko mehun loppumisen jälkeen edes sen satunnaista käyttöä, koska mehun hyödyt on pystytty osoittamaan ainoastaan kestävyysurheilussa, enkä ole täysin varma sen toimivuudesta kuntosalilla. Jos harrastaisin kestävyysurheilua, käyttäisin mehua varmemmin jatkossakin. Jonakin treenikertana pitäisi ottaa pelkästään punajuurimehua buusteriksi ja tutkia sitten suorituskykyä salilla.
Ruokasooda vaikutti mielenkiintoiselta aineelta ja pitäisin tutkimuksien ja kokemukseni perusteella todennäköisenä, että se lisää hieman suorituskykyä kuntosalilla pitkähköissä sarjoissa.
Korkean natriumpitoisuuden takia en suosittele ruokasoodaa otettavaksi aivan joka päivä, vaan lähinnä erityisissä treeneissä tai kilpailutilanteissa, joista hyviä esimerkkejä voimailulajeissa ovat vaikkapa voimapunnerruksen- (sotilaspenkin) tai leuanvedon toistokisat. Minä ajattelin käyttää ruokasoodaa joskus harvoin ennen treeniä, ehkä kahden viikon välein ja vaikkapa overreaching-jaksojen aikana.
Myös esimerkiksi helteisellä ilmalla soodatankkauksesta voi olla etua, sillä hikoillessa elimistöstä poistuu natriumia, jota ruokasoodasta saatu natrium on paikkailemassa. Soodanottopäivinä kannattaisi varmaankin jättää ruokaan lisätty suola vähemmälle, vältellä ”piilosuolaa” ja lisäksi juoda normaalia enemmän vettä. Vettä kannattaa juoda reippaasti enemmän ainakin helteisellä ilmoilla, ettei natrium kuivata elimistöä liikaa, mikä taas johtaa muihin kuin vatsaan liittyviin ongelmiin.
Tällaisia kokemuksia tällä kertaa. Mukavia ja kovia treenejä kaikille, buustereiden kanssa tai ilman!
