Viikolla 19 eli juhannusviikolla aloin treenaamaan jo samankaltaisella tavalla kuin mitä tulen treenaamaan seuraavat yksi-kaksi vuotta, ehkä pidempääkin. Näistä suunnitelmista kerron lisää sitten, kun on sopiva aika. Treeneistä en muista juuri mitään, joten tuskin niiden aikana tapahtui mitään erikoista. Sen huomasin, että leuanveto on alkanut kulkemaan näin keveämpänä taas paremmin, mikä on aika loogista.
Juhannus tuli ja meni ihan leppoisissa merkeissä. Söin normaalia rasvaisempaa ruokaa, mikä sai makroravinnetavoitteeni ylittymään rasvan osalta kohtuu reippaasti. Kompensoin kuitenkin tilannetta syömällä vastavuoroisesti vähemmän hiilihydraatteja. Unohdin kuitenkin tahattomasti merkata tarkat makrot ylös taulukkoihin.
Juhannusaatto kului Game of Thronesin parissa ja makkaraa grillaten:
Juhannuksen jälkeen jatkoin dieettaamista ihan normaalisti alkuviikon. Maanantai-iltana sekä maanantain ja tiistain välisenä yönä laukkasin normaalia tiheämpään vessassa. Aavistin jo silloin, että aamulla taitaa tulla jackpot. Tarkoitan tietysti sitä, että minusta tulisi ”huuhteluefektin” uhri ja että tiistaiaamun vaakalukema saattaisi näyttää hyvin lähellä 72 kiloa olevaa lukemaa nesteiden karattua pois kropasta.
Vessassa laukkaamisen seurauksena ei ollut ihmekään, että dieettiviikon #20 tiistaiaamuna tärppäsi, vaikka yöunet jäivät vähäisemmiksi kuin viikonloppuna:
Minulla ei ole halua eikä oikeastaan järkeä mennä enää tarkoituksella alemmaksi tästä lukemasta, joten päätin viime viikon tiistaiaamuna lopettaa dieettini siihen paikkaan.
Nostin siltä seisomalta kalorimääriäni siten, että laskin syömäni proteiinin määrää kymmenellä grammalla ja nostamalla rasvan määrää 30 grammalla. Tämä sai silloisiksi makroravinnetavoitteikseni 165 grammaa proteiinia, 385 grammaa hiilihydraattia ja 80 grammaa rasvaa vuorokaudessa. Tälle viikolle nostin vielä rasvamääriä viidellä grammalla. Jatkossakin suunta tulee olemaan luonnollisesti ylöspäin siten, että painoni tulee nousemaan maksimissaan noin puoli kiloa kuukaudessa.
Dieetin lopetuspäivä tiistai oli niin merkittävä päivä, että en näin jälkikäteen muista juuri mitään koko päivän kulusta. Sen muistan, että olin toki erittäin iloinen siitä, että dieettini päättyi, mutta en esimerkiksi käynyt ulkona syömässä tai kantanut kaupasta selkä vääränä herkkua. Taisin kuitenkin syödä normaalia isomman annoksen jäätelöä, koska muuttuneet makroravinnetavoitteet mahdollistivat sen.
Kehonkoostumuksen liikkeet + ruokailut
Juhannusviikon jälkeen painoni oli jo hyvin lähellä tavoitettani. Juhannussunnuntaina heräsin keskimääräistä nesteisempänä, mikä taisi johtua päivää aikaisemmin syödystä pitsasta:
Maanantaina nesteet huuhtoutuivat pois. Dieettini päättyi tiistaina, mutta lauantaina, pitkien yöunien jälkeen vaa’an lukema oli alhaisin pitkään aikaan eli 71.5 kiloa.
Alhaalta voi nähdä kuvia, jotka on otettu puolestaan tänään kotini parvekkeella. Nakkasin viereen ihan ensimmäisen dieettipostauksen kuvat pienoista vertailua varten. Paikka ja valaistus ovat erilaisia kuin aikaisempina kertoina, mutta aikatauluongelmien vuoksi kuvien ottaminen salilla ei ole ollut mahdollista.
Kuten oikeanpuoleisista kuvista näkee, on parvekkeella otettuja kuvia myös muokattu hyvän maun rajoissa, joten kuvien yks-yhteen vertailukelpoisuus on kehnoa. Aina ei kuitenkaan saa, mitä haluaa. Kuvista näkee kuitenkin, että tulihan sitä kiristyttyä ainakin jonkin verran dieetin aikana.
Tämä kuva oli aika kiva, vaikka itse sanonkin:
Näin jälkikäteen tuli lisäksi mieleen, että luonnonvalo olisi muutenkin ollut dieettikuvien ottamiselle parempi paikka kuin salin huonot keinovalot, jotka jotenkin tappoivat lihaserottuvuuden nätisti ainakin siinä kohtaa, missä kuntokuvia oli tapana ottaa.
Mennyt ja tuleva
Yleisesti ottaen dieettini sujui oikein helposti, enkä kokenut sen haittaavan pahemmin elämääni. Kun ottaa vielä huomioon dieettiviikolla #4 tapahtuneen jalan revähdyksen, sen vaikutuksen treeneihin ja sen, että nostin takakyykyssä pari viikkoa sitten ennätykseni ollessani vielä dieetillä, täytyy minun olla oikein tyytyväinen vammasta palautumiseen ja yleiseen suorituskykyni korkeaan tasoon.
Jos taas minun pitäisi näin äkkiseltään löytää jotain parannettavaa melkein 20 viikon pituisesta dieetistäni, niin olisin _ehkä_ voinut aloittaa dieetin hieman kovemmalla painonpudotustahdilla, jotta dieetin lopullinen kesto olisi ollut lyhyempi.
Korostan vielä sanaa ehkä, koska toisaalta pienessä kalorivajeessa treenien sarjapainot pysyivät onnistuneesti dieettiä edeltävällä tasolla tai ne jopa suurenivat osassa harjoitteista jonnekin dieettiviikon #15 tienoille asti, lukuunottamatta paria punnerrusharjoitetta, joissa tuli toisto tai kaksi takapakkia. Näin ollen olen nyt keventyneen kehon johdosta vahvempi kuin koskaan.
Myös ”normaali” elämä kärsi pienen kalorivajeen seurauksena vähemmän kuin ennen, sillä ainoastaan dieetin loppuvaiheessa olo alkoi olla keskimääräistä nälkäisempi. Lihasmassaakin on saattanut säästyä paremmin, tosin sen menettämisen riski ei ole ollut vielä minun rasvoissani kovinkaan suuri.
Yllätys yllätys nälkä alkoi koventua vasta siinä vaiheessa, kun kalorivajekin alkoi olla suurempi. Siksi olenkin sitä mieltä, että ”oikeaa kalorivajetta” ei taida loppujen lopuksi olla olemassakaan: kunhan tekee asiat siten, että itsestä tuntuu hyvältä.
Merkittävin muutos edelliseen dieettiini oli joustavien dieettausperiaatteiden tuominen ohjelmaan, mikä oli muutoksena täyskäännös edelliseen dieettiini, jolloin söin samoja ruokia vähintään 90% dieettausajasta. En voisi kuitenkaan olla tyytyväisempi tähän menettelyyn.
Joustava dieettaaminen oli nimittäin pientä kalorivajettakin suurempi tekijä siinä, että pystyin syömään monipuolisesti samoja ruokia kuin ennen dieettiä. Esimerkiksi kylässä tai synttäreillä ollessa minun ei tarvinnut kieltäytyä johdonmukaisesti kaikista tarjoilusta, niin kuin edellisellä dieetillä kävi. Kaloritiheiden ruokien syöminen oli toki aika pienimuotoista, mutta samalla se eliminoi kaikki mahdolliset mieliteot, joiden vastustaminen olisi saattanut kostautua pahasti. Joustavan dieettauksen ansiosta en myöskään kokenut tarvetta lähtä juhlistamaan päättynyttä dieettiäni syömällä ruokia, joista olin pidättäytynyt dieetin ajaksi, koska tällaisia ruokia ei yksinkertaisesti ollut olemassa. En tainnut nähdä dieettini aikana syömisestä kertaakaan unta, toisin kuin edellisellä kerralla.
Minulla ei ole mitään syytä lopettaa joustavan dieettauksen periaatteiden noudattamista. Tämä systeemi on osoittautunut niinkin toimivaksi, että pystyn jopa pääsemään vaivattomasti ihan kivaan kesäkuntoon syömällä herkkuja melkein joka päivä. Jatkossa ainoita muutoksia syömisessäni taitavatkin olla ne, että puolikkaat makkarat taitavat olla tästä lähtien taas kokonaisia, kun pystyn syömään taas enemmän rasvaa.
Niin se jatko.
Dieettipäivitykset loppuvat tältä erää tähän, koska dieettinikin päättyi. Oli ihan hauskaa kirjoittaa kerran viikossa tai kahdessa, miten dieetti on edistynyt. Sainpahan dokumentoitua dieetin kulun ainakin hyvin ja näytettyä, että dieettaaminen ei tarkoita välttämättä asioista luopumista.
Yhden oven sulkeutuminen eli tässä tapauksessa dieettini päättyminen tulee avaamaan uusia ovia. Jatkossa tämä blogi tuleekin muuttumaan ISOSTI kahdella tapaa ainakin näin aluksi.
Jos kaikki menee niin kuin pitääkin, on ensimmäinen silmin nähden merkittävä muutos havaittavissa jo tänä viikonloppuna.
Kiitos hyvistä teksteistä. Tuo proteiinimäärän määrittely kiinnostaa? Arvioitko proteiinimäärän rasvattomasta kehonpainosta ja mitkä ovat tavoitearvot / painokilo niin dieetillä kuin plussakaloreilla? Mulla paino 85 kg, rasvaprosentin ollessa 13-14 % haarukassa ja olen dieetillä syönyt 220g / päivä prot. Nyt olen siirtymässä reverselle ja mietin josko laskisin proteeinimäärän tuohon noin 200 g/ päivä.
Menneet arvot voi lukea näistä yhteenvedoista. Nykyinen on hieman alhaisempi kuin tässä yhteenvedossa, 150-165g/päivässä. Lähinnä arvioilla mennään / menin dieetin kuluessa. Yleensä rasvattoman painon selvittäminen on hankalaa, jos ei ole käynyt Inbodyssä, joten haarukka 1.8g-2.8g / painokilo on sopiva määrä, josta 1.8-2.3 bulkilla ja 2.3-2.8 dieetillä. Määrää voi hieman säätää treenien rasittavuuden ja omien tuntemuksien mukaan. 200g plussakalorikaudelle kuulostaa tuolla painolla ihan hyvältä.