Harvinaisempaa hiilaria osa IV: hirssi

Näin eräänä päivänä lähikaupassa erään paketin kyljessä alennustarran, ja päätin tutkia paremmin, mitä tämä paketti oikein sisältää. Hetken kuluttua selvisi, että paketti sisälsi viljaa nimeltä hirssi, jota en ole muistaakseni maistanut koskaan aikaisemmin. Ostin kuorettomia hirssinjyviä kokeilunhaluisena.  Erilaisten ruokien syöminen ei ole kuin hyväksi, ja hirssi sopi minulle uutena tuttavuutena tähän tarkoitukseen oikein hyvin.

Hirssin hinta näytti olevan noin 3.5€ kilolta, joten hinta-asteikolla hirssin voidaan sanoa olevan keskihintaista. Mitenkään älyttömästi hirssin ostaminen ei siis käy lompakon päälle, vaikka ostos osoittautuisikin vikatikiksi.

Finelin mukaan hirssi näyttäisi olevan ihan kelpo vilja ravintoarvojen perusteella. Proteiinia hirssi sisältää sataa grammaa kohti 11 grammaa, joskin hirssi ei minun tietämykseni mukaan sisällä kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja: Nutritiondata osasi kertoa, että hirssissä ei ole sellaista välttämätöntä aminappoa kuin lysiini. Hirssin varaan ei siis kannata laskea proteiininsaantiaan, vaan sitä kannattaa mielellään terästää lihalla, maitotuotteilla tai soijalla, joista jokaisesta saa kaikkia tarvittavia aminohappoja. Yksi vaihtoehto on myös syödä runsaasti lysiiniä sisältäviä kasveja, joita näyttivät Nutritiondata perusteella olevan vesikrassi ja persilja. Viimeinen vaihtoehto on hankkia lysiiniä muilla aterioilla, jos juuri hirssiaterialla ei maistu lysiiniä tai yleisesti kaikkia välttämättömiä aminohappoja sisältävät ruoat.

Kuten riisi, kvinoa ja monet muutkin lisukkeet, myös hirssi on luontaisesti gluteeniton vilja. Gluteenin poissaolo on henkilöstä riippuen hyvä tai neutraali asia. Useimmille gluteenin mukana ololla ei ole sen kummempaa merkitystä, mutta esimerkiksi keliaakikot saavat hirssistä hyvän korvaajan vehnälle, rukiille ja ohralle.

Hirssi on mukavan monikäyttöinen vilja, jota voi käyttää esimerkiksi erilaisten lihojen lisukkeena. Hirssistä saa tehtyä myös ruokaisan salaatin, josta myös mainittiin hirssipaketin kyljessä. Syömällä esimerkiksi pelkästä kanasta ja kasviksista tehtyä salaattia on olemassa se vaara, että bensa loppuu kesken treenin. Liikkuva ihminen tarvitseekin intensiivisten suorituksien polttoaineeksi hiilihydraatteja, joita hirssi tarjoaa yllin kyllin, 68 grammaa / sata grammaa.

100 grammaa hirssiä sisältää lisäksi magnesiumia 26% päivän saantisuosituksesta (100mg) ja rautaa 35% päivän saantisuosituksesta (5mg). Raudasta on hyötyä erityisesti naisille, joista useimmat menettävät veren mukana kehostaan rautaa kuukausittain luonnollisista syistä. Kuitua hirssi sisältää 3%, mikä on valitettavan vähän. Kannattaa siis hankkia kuitua muilla keinoilla, sillä hirssistä ei ole kuidun saantisuosituksen täyttäjäksi.

Hirssi — valmistaminen

Hirssin valmistaminen on hieman monimutkaisempi prosessi kuin monilla muilla viljoilla, mutta kyllä siitä selviää vähänkin keittotaitoa osaava henkilö.

Yksi desilitra hirssiä painaa noin 90-95 grammaa, kun mittasin kuivaa hirssiä keittiövaa’allani. Vettä hirssi tarvitsee kolme desiä / yksi desi kuivaa hirssiä eli keskimääräistä enemmän. Mittasin kulhoon kolmen aterian lisukkeet eli 300 grammaa hirssiä ja aloin keittopuuhiin.

Ensimmäisessä vaiheessa hirssi pitää huuhdella kylmällä vedellä. Taisin huuhdella hirssiä lävikköä hyväksi käyttäen noin 15-25 sekunnin ajan (oikeasti tähän meni aikaa yli minuutti, koska otin valokuvia ainakin 45 sekunnin ajan). Tämän jälkeen hirssiä huuhdellaan vielä kuumalla vedellä. Täysi keitin vettä riittää aivan hyvin isollekin määrälle hirssiä ja osan voi säästää jopa keitinvedeksi.

En löytänyt mitään erityistä syytä sille, miksi hirssi pitää huuhdella. Joissakin nettilähteissä kerrottiin, että hirssin maku tulisi näin paremmin esiin. Kuten kvinoan tapauksessa, myös hirssinjyvien pinnalla saattaa olla jotakin makua pilaavia aineita, jotka saa pois huuhtelemalla. Kannattaa yleensä noudattaa suht orjallisesti niitä ohjeita, jotka on kirjoitettu paketin kylkeen, eikä hirssin valmistus ei ole tässä asiassa mitenkään poikkeus. Pikaisella tarkastelulla tosin selvisi, että huuhtelemisen sijaan hirssiä voi myös uittaa hetken vedessä ennen keittämistä.

Hirssin keittoaika on suhteellisen pitkä verrattuna moniin muihin lisukkeisiin eli 25 minuuttia. Erittäin nälkäisten ruoanlaittajien kannattaa siis syödä mielummin vaikka kuskusia.

Erityisiä toimenpiteitä hirssin keittäminen ei vaadi: sitten, kun vesi alkaa olla kaikonnut kattilasta, on hirssi valmista nautittavaksi. Hirssin liikaa keittämistä kannattaa pyrkiä välttämään, että se ei kuivahda ihan täysin. Minä keitin hirssiä miedolla lämmöllä kannen alla.

Hirssin maustaminen on yllätys yllätys omista mieltymyksistä kiinni. Yleensä hirssiä maustettaessa kannattaa pitää mielessä, mitä sen kanssa aikoo syödä. Erilaiset lihat saattavat vaikuttaa siihen, mitä mausteita hirssiä valmistettaessa kannattaa käyttää. Minä kuitenkin päätin maustaa hirssiä ainoastaan mineraalisuolalla, koska muuten en pääsisi kuvailemaan sen makua tänne blogiin tarpeeksi tarkasti. Luonnollisin paikka maustaa hirssi on tehdä se keittovaiheessa.

Valmiin hirssin koostumus on hyvin samanlainen kuin kuskusin: märkä sahanpuru.

Söin hirssiä kanapihvin ja uunijuuresten kanssa. Hirssiä maistaessani havaitsin, että sen maustaminen pelkällä suolalla osoittautui pieneksi virheeksi. Hirssin maku oli nimittäin suhteellisen neutraali. Pienellä kesänuhallani saattoi tosin olla vaikutusta asiaan: olen kuullut nimittäin joskus sellaisen jutun, että 75% mausta on hajua. En siis tainnut päästä osaksi hirssin mausta kaikilla makunystyröilläni.

Onneksi ostin kauppareissullani kaksi alennuksessa olevaa hirssipakettia. Seuraavan kerran, kun valmistan hirssiä, aion maustaa sitä niin rohkeasti, että mahdollinen nuhakin kaikkoaa!

Hirssi – ravintosisältö / 100 grammaa

350 kcal

11 grammaa proteiinia

68 grammaa hiilihydraattia

3 grammaa rasvaa

3 grammaa kuitua

Hirssi – plussat ja miinukset

+ Monikäyttöinen

+ Gluteeniton (joillekin hyvä asia, monille asialla ei ole väliä)

+ – Mautonta