IPF, voimanostosuunnitelmani ja arvomaailmani muutokset

Kun tein valinnan vaihtaa keskittymiseni voimanoston pariin, ei salilla ainoastaan omaksi iloksi nostaminen ollut enää houkutteleva idea. Koska halusin viedä kuntosaliurani uudelle tasolle ja käydä mittaamassa tasoani virallisella tavalla, minun täytyi päättää itselleni voimanostoliitto, jonka alaisissa kisoissa tulen kilpailemaan. Tämä valinta oli kohdallani erittäin helppo ja vaivaton prosessi, enkä epäröinyt sen tekemistä hetkeäkään. Se liitto on tietysti IPF eli International Powerlifting Federation.

IPF on minun mielestäni erittäin vakavasti otettava ja hyvässä maineessa oleva liitto, mutta lajin ulkopuolisille hyvin tuntematon. Haluankin kertoa tässä postauksessa lisää asioita IPF:stä ja sen kilpailuista, IPF:stä Suomessa, omista kisasuunnitelmistani ja arvomaailmani muutoksesta.

Miksi IPF?

Valintani kohdistui IPF:ään useista eri syistä. Seuraavaksi esittelemäni kohdat mukailevat pitkälti IPF:ssä kilpailevan Jonnie Canditon videota, mutta yritän tuoda mukaan myös omia pointtejani.

Dopingtestit

Minä olen puhtaan urheilun kannattaja, joten tässä on ensimmäinen merkittävä asia, miksi IPF:ssä kilpaileminen oli valintani: IPF on dopingtestattu liitto. Dopingtestattu liitto ei ole toki sama asia kuin puhdas liitto, mutta testaaminen toimii toivon mukaan ainakin dopingin käyttöä hillitsevänä tekijänä.

Välillä korista löytyy ylikypsiä omenoita ja penaaleista kyniä, jotka on teroitettu turboteroittimella. Kesällä Salossa järjestettiin IPF:n klassisen voimanoston maailmanmestaruuskisat, jonka miesten 83 kilon sarjan voitti ecuadorilainen Jose Castillo yhteistuloksella 777.5 kiloa. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että Castillo oli antanut positiivisen dopingnäytteen, jo toista kertaa urallaan. Näin ollen voittajaksi julistettiin uusiseelantilainen Brett Gibbs (pronssille nousi oululainen Mikko Ronkainen). Dopingtestausjärjestelmä toimii siis ainakin osittain, mikä tietää hyvää puhtaan urheilun puolesta liputtaville.

Kaikki voimanostoliitot eivät suinkaan ole testattuja. Yhtenä esimerkkinä testaamattomasta liitosta toimii GPA, jonka SM-kisat järjestettiin Classic Gymillä viime vuoden huhtikuussa. En tietenkään väitä, että tällaiset testaamattomat liitot olisivat täysin dopingin kyllästämiä, eikä se minua sen suuremmin kiinnostakaan. Toisaalta kun dopingtestausta ei ole, tästä asiasta voi päätellä erinäisiä asioita. Tällaisissa liitoissa säännöt ovat joka tapauksessa kaikille samat ja selkeät, mikä on hyvä juttu.

On kyynistä olettaa, että urheilu on täysin puhdasta. Aina välillä jokin nostaja on liikkeellä epärehellisin keinoin, ja tällaisessa tilanteessa dopingtestit tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Tiukat säännöt

IPF järjestää kahdenlaisia voimanostokisoja: varustekisoja ja klassisen voimanoston kisoja. Näistä kahdesta kilpailumuodosta klassisen voimanoston kisat ovat niin sanotut Raw- eli raakakisat ja minun valitsemani kilpailumuoto.

Varuste- ja klassiset kisat eroavat toisistaan käytettyjen varusteiden perusteella: varustekisoissa nostajat saavat käyttää yksinkertaista materiaalia olevia, nostoihin tukea antavia nostotrikoita, polvisiteitä, painonnostovyötä (voimanostovyötä) ja rannesiteitä. Moninkertaisesta materiaalista valmistetut trikoot eivät ole sallittuja, mutta jos ne olisivat, ne toisivat nostoihin lisää tukea ja sitä myöten myös kiloja.

Klassinen voimanosto on varusteiden puolesta tiukempaa: tukea antavat nostotrikoot eivät ole sallittuja ja polvisiteiden sijaan sallittuja varusteita ovat neopreenistä valmistetut polvenlämmittimet. Voimanostovyöt ja rannesiteet ovat sallittuja siinä missä varustekisoissakin. Painonnostokenkien käyttö on sallittua molemmissa kilpailumuodoissa. Huomautan vielä, että joissakin liitoissa Raw-kisoissa sallittuja varusteita ovat polvisiteet. IPF ei ole kuitenkaan tällainen liitto.

Vähemmän tukevien varusteiden puolesta on oletettavaa, että klassisen voimanoston kisoissa ei nosteta niin isoja rautoja kuin varustekisoissa: esimerkiksi varustenostojen miesten raskaassa sarjassa (120kg+) kyykyn ME on 490kg, kun se on klassisessa voimanostossa 425.5kg.

Yleisesti ottaen varusteiden käyttöä valvotaan tarkasti, ja erilaisille varusteille ja niiden mitoille, materiaaleille ja ominaisuuksille on olemassa tarkat säännöt IPF:n sääntökirjassa. Kisoissa käytettävien varusteiden tulee olla ennalta määritetyn IPF-hyväksyttyjen varusteiden listalla, jotta niitä voitaisiin edes käyttää. Jopa kisoissa käytettäville sukille, alushousuille ja T-paidoille on omat vaatimuksensa, mutta näille ”varusteille” ei ole sentään olemassa merkkikohtaista listaa.

IPF eroaa monista muista voimanostoliitoista siinä, että kisoissa on olemassa niin sanottu kahden tunnin punnitus. Urheilijan tulee siis antaa vaa’alla painoluokan läpäisevä lukema ainoastaan noin kaksi tuntia ennen kilpailun alkua. Tämä on merkittävä ero joihinkin voimanostoliittoihin, joissa punnitus saatetaan järjestää vuorokausi ennen kilpailuja. 24 tunnin punnituksessa käynyt urheilija saattaa painaa kisoissa aivan hyvin 5-10 kiloa enemmän mitä vaa’alla, eikä hän ole tällöin ”todellisessa painoluokassaan”. Heti vaa’alla käynnin jälkeen kun alkaa kiivas nesteen ja mätön tankkaaminen, jotta itse kisoissa painoa olisi mahdollisimman paljon verrattuna punnituspainoon. Tämä vaikuttaa edullisesti myös kisoissa nostettuihin painoihin.

Pidän kahden tunnin punnitusta huomattavasti reilumpana sääntönä kuin 24 tunnin punnitusta. Kahden tunnin punnitus mahdollistaa sen, että urheilija on kisoissa oikeasti lähellä omaa punnituspainoaan. Esimerkiksi yletön itsensä kuivattaminen punnitukseen saunomalla tai toppapukuaerobisella ei ole mahdollista IPF:n kisoissa, toisin kuin 24 tunnin punnituksen kisoissa. Tai no onhan se mahdollista, mutta silloin suorituskyky kisoissa tulee kärsimään helposti, kun nestetasapainoa ei ehditä palauttaa. Punnituksen jälkeen puolestaan ei voida suunnata buffettiin hankkimaan kisoihin lisää painoa, sillä se kostautuu parin tunnin päästä koittavissa kisoissa. Hyvällä tuurilla itse kisatilanteessa ollaan maksimissaan muutama kilo (1-3kg) painavampana kuin vaa’alla, riippuen juomisista ja syömisistä ja kropan tilanteesta ennen punnitusta.

Itse kisatilanteessa IPF on tunnettu voimanostoliitto siinä mielessä, että suorituksiin liittyvät tuomarointikriteerit ovat hyvin tiukkoja. Esimerkiksi kyykkyjen syvyyteen kiinnitetään suurta huomiota. IPF:n suomenkielisessä sääntökirjassa todetaan, että kyykky on hyväksytty, kun ”Reisien yläpinta lonkkanivelen kohdalta (ao. kuvan keltainen pallo) on alempana kuin polvien yläosa (punainen pallo)”. Jos jossakin voimanostoliitossa pitää kyykätä syvälle, on se IPF.

Toinen keskustelua aikojen saatossa herättänyt tuomarilinja liittyy penkkipunnerrukseen, jossa tanko on pidettävä rinnalla hetken aikaa liikkumattomana ennen tuomarin antamaa punnerruskomentoa. Tämä hetkinen tuntuu olevan IPF:ssä pidempi kuin monissa muissa liitoissa, ja lisää IPF:n mainetta tuomaroinniltaan tiukkana liittona.

Henkilökohtaisesti pidän IPF:n tiukkoja sääntöjä vain hyvänä asiana. Jos saa IPF:n alaisissa kisoissa hyvän yhteistuloksen, voi sanoa hyvillä mielin, että kyykyt ovat olleet syviä ja penkatessa on tullut kunnon stoppi. IPF:n säännöt ovat reilut ja kaikille samat, ja kaikki ovat niistä toivottavasti perillä etukäteen. Tuomareiden tekemät ratkaisut herättävät varmasti spekulointia puolesta ja vastaan, mutta se kuuluu olennaisena osana urheiluun. Urheilun pitää herättää villiä keskustelua, älytöntä spekulointia ja suuria tunteita.

IPF:n säännöt ovat vaikuttaneet treenaamiseeni siten, että yritän treenata mahdollisimman paljon kisamaisesti, jotta itse kisatilanteessa vastaani ei tulisi yllätyksiä. Kuvaan omia kyykkyjäni mahdollisuuksien mukaan sivusta, jotta saan varmistusta kyykkyjeni syvyydestä. Aikaisemmin kyykkäsin katse peiliä kohti, mutta nykyään olen opetellut kyykkäämään ilman peiliä ja katse kohti kaukaisuutta, sillä ei kisatilanteessakaan ole peiliä saatavilla.

Lisäesimerkkinä mainittakoon penkkipunnerrus, jossa sääntöjen mukaan molempien jalkojen tulee olla tasaisesti maassa. Aikaisemmin olen penkannut päkiöilläni saadakseni selkään enemmän nostomatkaa lyhentävää kaarta, mutta nyttemmin olen alkanut penkkaamaan jalat maassa, painonnostokengät jalassa.

Paljon tunnettuja ja tuntemattomia kilpailijoita

IPF on kansainvälisesti tunnettu voimanostoliitto, jonka alaisissa kisoissa kilpailee paljon tunnettuja urheilijoita, joita katson ylöspäin. Jo aikaisemmin mainitsemieni Jonnie Canditon ja Brett Gibbsin lisäksi IPF:n alaisissa kisoissa kilpailee sellaisia nimiä kuten Eric Helms, Iltalehtien uutisiinkin päässyt Fredrik Smulter, Ray Williams, Mike Tuchscherer ja tietysti Layne Norton, joka voitti MM-hopeaa kesällä Salossa 93-kiloisten sarjassa tehden kyykyn ME:n (303kg).

IPF:n kisat ovat erittäin kovatasoisia ja koska kyseessä on maailmanlaajuisesti suuri liitto, sen kisoissa kilpailee isoja määriä urheilijoita. Tämä saa aikaan sen, että IPF:n kisoissa menestyminen on ”aitoa” eikä esimerkiksi hopeamitalin voittaminen johdu siitä, että kisoissa on kilpaillut kaksi nostajaa. Muiden, kovatasoisten henkilöiden seuraaminen kisoissa on erittäin motivoivaa ja oli yksi iso syy, miksi valitsin IPF:n.

Kotisalillani treenaa paljon kehonrakennus- ja fitnesslajeissa kisaavia henkilöitä, mutta minun onnekseni myös voimanostohenkistä porukkaa. Voimanostoon keskittyvien kanssatreenaajien kanssa on mukava rupatella treeniasioista ja kisasuunnitelmista. Muutamalla henkilöllä nämä kisasuunnitelmat liittyvät nimenomaan IPF:ään.

IPF Suomessa

Kansainvälinen IPF on kattojärjestö erilaisille kansallisille liitoille, jotka järjestävät kilpailuja IPF:n alaisuudessa eli esimerkiksi samoja sääntöjä noudattaen. Suomessa IPF:n alainen liitto on Suomen voimanostoliitto eli SVNL, joka järjestää kuukausittain voimanostokisoja ympäri Suomen.

Minua suuresti kiinnostavat kisat ovat ensi vuoden joulukuussa Sotkamossa järjestettävät klassisen voimanoston SM-kisat, joihin asetan nyt virallisesti tähtäimeni. Tämä ajankohta on minun kohdallani erittäin sopiva, sillä ehdin ensi vuoden joulukuuhun mennessä saada alle puhdasta voimanostotreeniä yli vuoden, jonka aikana kehityn toivottavasti mahdollisimman paljon.

SM-kisoihin on olemassa tulosraja, joka pitää minun ymmärtääkseni käydä rikkomassa jossakin kansallisessa kisassa, ennen kuin minulla on edes mahdollisuus osallistua SM-kisoihin. Tämä tulosraja on kaavailemaani painoluokkaan eli 74-kiloisiin tänä vuonna 490 kiloa. Kuten sanoin, Suomen voimanostoliiton jäsenseurojen järjestämiä erilaisia kansallisia tai paikallisia kisoja, joissa voin käydä raivaamassa tieni SM-kisoihin, pidetään ainakin parina viikonloppuna kuukaudessa ympäri ämpäri suomenmaan.

Minun kohdallani salilla tehty ja siten hyvin epävirallinen yhteistulokseni on tällä hetkellä 477.5 kiloa. Olen siis vähintään 12.5 kilon päässä siitä, että saan osallistumisoikeuden klassisen voimanoston SM-kisoihin. Vaikka ”virallinen” eli tuomaroiduissa kisoissa nostettu yhteistulokseni olisi nyt todennäköisesti hieman vähemmän kuin epävirallinen YT:ni, olen tulosrajan rikkomisen suhteen erittäin luottavainen. Odotan rikkovani SM-tulosrajan helpohkosti ensi vuoden elo- tai syyskuussa jossakin kansallisessa kisassa olettaen, että saan treenattua talven, kevään ja kesän läpi ilman pahempia loukkaantumisia.

Jotta voisin osallistua edes paikallisiin kisoihin, minun täytyy allekirjoittaa antidopingsopimus ja hankkiutua Suomen voimanostoliiton alaisen jäsenseuran jäseneksi. En ole vielä päättänyt, minkä Suomen voimanostoliiton jäsenseuran jäsenyyttä haen, mutta todennäköisesti valintani osuu johonkin paikalliseen voimanostoseuraan, jotta saan tarvittaessa seuratovereilta tärkeää ja hyödyllistä ”vertaistukea” valmistautuessani kisoihin. SVNL:llä on kymmeniä jäsenseuroja, joista varteenotettavin vaihtoehto minulle on Oulun Power Team eli OPT. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani Mikko Ronkainen on OPT:n miehiä.

Arvot uusiksi

Klassisen voimanoston 74-kiloisten painoluokka on Suomessa hyvin edustettu. Esimerkiksi tämän vuoden klassisen voimanoston SM-kisoissa oli yhteensä 12 alle 74-kiloista nostajaa. Voittajan, varsinaisen voimanostokonkarin ja MM-mitalejakin kahmineen Sami Niemisen kultainen yhteistulos oli 665 kiloa (video alla). Hopeaa irtosi 640 kilolla ja pronssia 632.5 kilolla.

Aikaisemmin olin ainakin kehonrakennuksen saralla ehkä hieman koppavan ja/tai ylimielisen oloinen, kun uhosin joskus lähteväni kisoihin voittamaan niiden koittaessa. Kun taas katsoo painoluokkani yhteistuloksia, on realismia, että en tule olemaan ainakaan Suomen mestari vielä moneen vuoteen – ellen sitten saa parissa vuodessa yhteistulokseeni 160 kiloa lisää rautaa (heh!). Mitaleille pääseminenkin saattaa vaatia tähän pohjalle helposti 3-10 vuotta laadukasta treeniä, ehkä pidempäänkin, jos huonosti käy.

Voi myös olla, että en tule koskaan nousemaan palkintopallille SM-kisoissa, jos minusta ei vain satu olemaan lahjakkaaksi voimanostajaksi. Taso on ainakin kova nykyiseen kuntooni verrattuna: tänä vuonna painoluokkani SM-kisojen kuusi parasta nostajaa rikkoi EM- tai MM-kisojen vaatiman tulosrajan, 620 kiloa. Vain kaksi parasta otettiin mukaan Salon MM-kisoihin.

Yhteistulosten tarkastelun seurauksena olen laittanut nyt arvoni uusiksi. Vaikka en voittaisi koskaan SM-kultaa tai kansallisia kisoja, on olemassa voittoja, joihin minulla on enemmän kuin hyvät mahdollisuudet. Voin ottaa voittoja itsestäni, ja olla jokaisessa kohdallani koittavassa kilpailussa parempi versio itsestäni kuin ennen. Olen päättänyt, että vain minä asetan itselleni paineita tästä lähtien. Parhaani tulen toki tekemään aina, se on ihan varmaa.

Toivottavasti pystyn ylittämään itseni yhä uudestaan ja uudestaan, sillä tällaiset saavutukset jos jotkin ovat motivoivia. Jos kisoissa onnistuu tekemään parhaan tuloksensa koskaan, ei silloin voida oikein vaatia enää enempää. Jos kaulaan ripustetaan vieläpä jonkin värinen mitali, tulee se hyvänä bonuksena. Onneksi päätin jo kauan sitten, että aion nauttia matkasta, enkä pelkästään lopputuloksesta.

Kisoihin tähtääminen on antanut treeneihini aivan uuden elementin, on niissä saavutettava yhteistulos mikä tahansa. Nyt minulla on jotain, mitä tavoitella ja joka jaksaa motivoida läpi pitkän ja pimeän talven. Olen iloinen, että nämä kisat tulevat olemaan niin hienossa liitossa kuin IPF:ssä.

Arvojen muuttumisesta puheenollen: yhdeksän päivää sitten tapahtui jotakin, jota oltiin odotettu yhdeksän kuukauden ajan.

Se vasta sai miettimään, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää.