Harvinaisempaa hiilaria -sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin ohrasuurimoita. Kuten totesin aikaisemmassa kirjoituksessani, haluan saada ruokavaliooni vaihtelua ja syödä erilaisia ruokia. Erilaisten ruokien syöminen tarkoittaa minun tapauksessani esimerkiksi aterioiden pääasiallisen hiilihydraattilähteen vaihtelemista. Sarjani toisessa osassa pääosassa onkin yksi tällainen hiilihydraattilähde, joka saattaa olla suurelle yleisölle outo. Kyseessä on kuskus tai couscous, niin kuin jotkut sanovat.
Kuskus-tietoutta
Pikainen pyörähdys netin syövereihin toi ilmi, että kuskus on alun perin berberikansojen keittiön erikoisuus ja se on suosiossa erityisesti pohjoisessa Afrikassa kuten Marokossa ja Tunisiassa. Siksi varmaan paketissakin näkyi olevan kamelin ja aavikkomiehen kuva.
Ylläolevan kuvan kilon painoinen paketti kustansi 1.99 euroa, joten kenenkään ei pitäisi ajautua henkilökohtaiseen konkurssiin satunnaisen kuskuspaketin ostamisen takia. Kuskusia saa myös täysjyväversiona, mutta sitä en ole kokeillut – ainakaan vielä. Hinta lienee tällöin enemmän tai vähemmän kalliimpi kuin tavallisen kuskusin.
Kuskus valmistetaan yleensä durumvehnästä, mikä on myös useimpien pastojen raaka-aine. Tämän vuoksi ravintoarvotkin mukailevat hyvin pitkälti pastoja, joten vertailemalla jonkin pastan ja kuskusin ravintoarvoja pitäisi löytää suurin piirtein samoja lukemia.
Kuskusin valmistaminen
Kuskus on todellinen kiireisen ja / tai uusavuttoman ihmisen hiilari, sillä kuskusin valmistaminen on naurettavan helppoa ja nopeaa. Valmistamiseen tarvitset seuraavia asioita:
– Kiehuvaa vettä
– Astia eli kuppi eli kippo
– Kuskusia
(Suolaa, voita, mausteita)
Kuskusin valmistus aloitetaan laittamalla mieluinen määrä kuskusia astiaan eli mielellään johonkin keraamiseen kuppiin. Kannattaa käyttää tässä vaiheessa jotakin mittaa syystä, joka selviää kohta.
Seuraavaksi kuppiin ja kuskusin päälle kaadetaan kiehuvaa vettä hieman enemmän kuin sitä kuskusia laitettiin – jos laitoit kuppiin yhden desilitran kuskusia, kaada sen päälle 1.1-1.2 desilitraa vettä. Jos kiehautat veden kattilassa, voit liuottaa siihen haluamasi määrän suolaa jo tässä vaiheessa. Jos et vaivaudu mittaamaan vettä tai kuskusia, kaada vettä kuppiin sen verran, että kuskus peittyy juuri ja juuri.
Veden lisäämisen jälkeen alkaa piinaava odottelu, joka kestää 5-8 minuuttia. Kuskus on valmista sitten, kun vesi on imeytynyt siihen. Viimeistään tässä vaiheessa kuskusin joukkoon kannattanee lisätä jonkin verran suolaa.
Valmiin kuskusin koostumus muistuttaa minusta jostain syystä märkiä sahanpuruja:
Miltäs se kuskus sitten oikein maistuu? Minun mielestäni ei oikeastaan yhtään miltään. Kuskusia kannattaakin maustaa jollakin ilveellä eli esimerkiksi voinokareella. Kattilassa kiehautettavan veden joukkoon voi lisäksi huljutella esimerkiksi liha-, kana- tai muun liemikuution riippuen siitä, mitä kuskusin kera syödään.
Kuskus toimii erittäin hyvin esimerkiksi kanan tai kalan lisukkeena. Olen myös nähnyt reseptejä, joissa kuskusia laitetaan salaattiin, jotta salaatista saadaan ruokaisampaa.
Kuskus — ravintosisältö / 100 grammaa
348 kilokaloria
11 grammaa proteiinia
71 grammaa hiilihydraatteja
1.2 grammaa rasvaa
Kuskus — plussat ja miinukset
+ Järkyttävän helppo ja nopea valmistaa
+ Sopii nautittavaksi useamman eri lihan kanssa tai salaatin seassa
— Ei maistu oikein millekään, vaatii maustamista
Vink vink. Sekoita kuskusia ja tölkki makrillia tomaattikastikkeessa ja syö keitettyjen vihannesten kanssa. Nam!
Kuulostaa hyvältä! Aion ehdottomasti kokeilla ehdotustasi jonakin päivänä 🙂
loistavaa !