Blogihiljaisuuden voisi tiivistää lyhyesti näin: iskä oli vähän väsynyt.
Pidempi versio on, että olen luonteeltani yökyöpeli. Olen ollut jo vuosia sellaisessa rytmissä, että menen nukkumaan yleensä kello 01-04 ja joskus jopa myöhemmin. Valvominen yöllä on kivaa, sillä silloin voi muun muassa katsella rauhassa leffoja ja näpräillä elektronisia laitteita. Yöaikaan koen myös olevani kaikista tuotteliaisimmalla päällä, mistä osoituksena on muun muassa se, että olen kirjoitellut lukemattomia tämän blogin artikkeleita pitkälle yöhön. Myös nukkuminen on kivaa: olen yleensä nukkunut niin paljon kuin nukuttaa. Sellainen 9–10 tuntia unta yössä on ollut minulle suhteellisen standardi yöunen pituus jo pidemmän aikaa, eli keskipäivään tai myöhempään asti kestävät unet eivät ole olleet kohdallani mikään poikkeus.
Kun oman unirytmini yhdistää vauvan unirytmiin, ei synny paras mahdollinen yhdistelmä. Pienokaisen syntymän jälkeen (melkein 13 kuukautta sitten) homma rullasi alussa vielä ihan hyvin, kun vauvalla ei ollut mitään säännöllistä unirytmiä, ja nukkuminen onnistui. Joskus maalis–huhtikuussa vauvan unirytmi alkoi kuitenkin vakiintua. Viimeiset kuukaudet vauva on herännyt juuri silloin, kun hyvältä tuntuu, mutta nukkumaanmeno tapahtuukin jo kello 20–21 ja herääminen vuorostaan kello 08–09. Minun rytmilläni yöunet ovat siis jääneet menneinä kuukausina keskimäärin 4–7 tuntiin.
Minä en siis ole aina herännyt silloin, kun hyvältä tuntuu.
Kun yöuni oli vielä lisäksi ajoittain melko katkonaista ja siten syvää unta ei ollut entiseen malliin, niin univajeen vaikutukset yleiseen olotilaan olivat välillä aika mielenkiintoiset. Kun en saanut välillä muodostettua edes yhtenäisiä ja järkeviä lauseita, se tarkoitti sitä, että oli parempi alkaa priorisoida asioita ja nukkua silloin, kun vain suinkin kykeni. Priorisointi vaikutti siihen, että blogin kirjoittamiseen ei riittänyt paukkuja. Kunnon sesonkiin kirjoittelin kuitenkin entiseen tahtiin, sillä siinä blogissa en vastaa itselleni kirjoitustahdista. Myös Twitterissä ja Instagramissa olen ollut satunnaisen aktiivinen.
Priorisointi tarkoitti sitä, että treenaamiseen panostaminen jäi huomattavasti vähemmälle kuin ennen. Raskailla painoilla treenaaminen on henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa, joten ajatus kyykkäämisestä kaksi kertaa minun painoinen kuorma harteilla ei ollut se houkuttelevin asia, kun olo oli pöllömäinen jo valmiiksi. Tässä muutaman kuukauden aikana olen treenannut vähemmän kuin koskaan. Jos on ollut oikein hyvä viikko, olen käynyt neljästi salilla. Useimmiten kerrat ovat jääneet yhteen–kolmeen kertaan viikossa.
Se mikä tässä on erikoista on se, että olen saanut ihme kyllä pidettyä entisistä sarjapainoista yllättävänkin hyvin huomattavasti harvemmasta treenitiheydestä huolimatta. Ykkösmaksimeita en ole kuitenkaan kokeillut pitkään aikaan, koska en ole pitänyt sitä järkevänä. Todennäköisesti nykykuntoni on heikompi kuin edellisessä kirjoituksessa mainitsemani tulokset.
Ja sitten syömäpuoli, joka on ollut ajoittain vähän niin ja näin. Paino nousi tässä ajassa parisen kiloa, ollen nyt noin 76–77 kiloa. Kertynyt paino ei ole ollut ainakaan lihasta, mutta ei kehonkoostumukseni mitään Dad Bodiakaan lähentele. Paino on pysynyt tässä haarukassa jo pidemmän aikaa, vaikka en ole laskenut makroja kuukausiin. En todennäköisesti aio tehdä makrojen laskemista kovinkaan aktiivisesti jatkossakaan, sillä ei se mitään maailman mukavinta hommaa ole. Ruokia olen kuitenkin punninnut ajoittain, minkä lisäksi olen onneksi jo harjaantunut arvioimaan annoskokoja ja ruokamääriä yleensäkin. Olen koittanut syödä proteiinia suurin piirtein saman verran kuin ennenkin, pyrkinyt syömään reippaasti kasviksia ja maltillisesti herkkuja. Sillä pääsee jo aika pitkälle, vaikka ei mittailisi ja taulukoisi jokaista syömäänsä suupalaa.
Tämä mennyt aika on ollut opettavaista monellakin saralla. Opin ainakin sen, että suht hyvässä kunnossa voi aivan hyvin pysyä ilman viimeiseen asti vietyä ruokien mittailemistakin. Yhtä lailla olen saanut tässä ajassa hyvän opin palautumisesta ja siitä, että suorituskyvyn ylläpito tietyllä tasolla ei vaadi kovinkaan tiheää treenausta. Tärkeimpänä tullee kuitenkin unen merkitys joka asiaan. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani lisääntynyt ja minulle epätavallinen sairastelu johtui varmasti osittain vähistä unista. Sekin tuli todettua, että yöunien paikkailu päikkäreillä ei auta korvaamaan kunnon yöunia. Unen merkitys joka asiaan on ihan älytön, joten kannattaa arvostaa kunnon yöunia.
Eikä tässä muutenkaan kannata alkaa liiaksi surkuttelemaan, sillä tämä kaikki on ohimenevää. Tässä menneiden kuukauden aikana on riittänyt niin paljon onnen hetkiä, että niihin voi hyvillä mielin vaihtaa muutaman kuukauden huonomman syömisen ja treenaamisen. Muutama kuukausi on muutenkin niin mitätön aika, kun en urheile ammatikseni ja kun miettii, paljonko tässä on vielä nostovuosia jäljellä. Pitkällä tähtäimellä yksi huonompi puolivuotinen ei ole aika eikä mikään.
Muita mainitsemisen arvoisia tapahtumia tulee tässä:
- perheemme muutti isompaan asuntoon
- menin naimisiin
- aloin kirjoittamaan kirjaa, joka ilmestyy ensi vuoden keväällä (tästä lisää myöhemmin)
- aloin opiskelemaan urheiluravitsemusta Itä-Suomen avoimessa yliopistossa
Mutta se menneestä. Nyt on aika suunnata katseet tulevaan, alkaa panostamaan enemmän ravintopuoleen ja tehdä minusta taas riski. Ravintopuolen korjaaminen on helpompaa, ja salituloksetkin lähtevät ihan varmasti nousuun, kunhan pääsen treenaamaan taas useammin ja esimerkiksi kolmen ison liikeradat taas kohdalleen. Unirytmini ei edelleenkään ole täysin ideaali, mutta parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa koko ajan.
Tästä blogista puolestaan tehdään jälleen toivottavasti antoisten lukuhetkien tyyssija. Kirjoitustahti tulee lisääntymään, sillä yllä mainitun muuton ansiosta voin tehdä rauhassa hommia uudessa työhuoneessani, jonka esittelen tarkemmin myöhemmissä kirjoituksissa.
Make Olli Strong Again!
P.S. Piru, kun tuntui mukavalta kirjoitella tänne.
Kiva kuulla että blogia on lisää luvassa!
Kiva kuulla, että lukijoita riittää vielä!
Loistavaa! Onnittelut kaikista elämän tarjoamista käänteistä. Mukava comeback, jotain luettavaa taas minullakin. T. Marko
Kiitos Marko! =)