Yleisimmin koivujen kyljestä tavattava pakurikääpä tuli minulle alun perin tutuksi muutama vuosi sitten. Tämän jälkeen olen innoissani koittanut etsiä puista pakuria, tosin erittäin huonolla menestyksellä. Kerran näin Ylläksellä ollessani hiihtoreitin varrella pakurikäävän koivussa, mutta en kehdannut alkaa rikkomaan säädöksiä (pakurikäävän kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin) ihmisten suksiessa ees taas vilkkaalla hiihtoreitillä.
Pakurikäävän on kerrottu lannistavan muun muassa influessaviruksia ja tuhoavan jopa syöpäsoluja. Pakurikäävän terveysvaikutukset eivät ole kuitenkaan saaneet minun tietääkseni vahvistusta ihmisillä tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista, joten en uskalla antaa takeita sen toimivuudesta. Tutkimuskirjastosta eli PubMedistä näytti löytyvän pakurilla (lat. Inonotus obliquus) tehtyjä solu- ja eläinkokeita, joiden tulokset ovat olleet hyviä.
Yhtä kaikki, lista pakurikäävän sisältämistä ravinteista on vakuuttava, joten kun tällaista ravinnepommia saa käsiinsä ilmaiseksi, kuten minä sain helluni kanssa parisen viikkoa sitten, ei siinä ainakaan minun mielestäni menetä mitään.
Pakurikääpää nautitaan useimmiten haudutetun teen muodossa, joten pakurikääpäteen valmistaminen oli meidänkin suunnitelmissamme.
Pakurikääpäteen valmistus ja sen vaiheet
Pakurikääpäteen valmistus jää monilla kiinni siitä, että itse pääraaka-ainetta eli pakurikääpää ei ole saatavilla. Minä sain hellun kanssa vältettyä käävän keräämisen, joten oli aika siirtyä seuraavaan toimenpiteeseen. Tässä vaiheessa puiden kyljestä irroitetut käävän palaset kuivataan.
Me kuivasimme pakurikäävän palasia vähän yli viikon ajan jääkaapin päällä, joka on luonnollisesti huoneenlämpöä lämpimämpi paikka. Hätäisemmät pakuria keränneet voivat hoitaa kuivattamisen kasvikuivurissa tai uunissa alhaisessa lämpötilassa. Auringonvalon kuivausteho ei taida olla enää riittävä tähän aikaan vuodesta. Pakurikäävän kuivaaminen ei ole hätäisen hommaa eli kannattaa antaa palasten kuivua rauhassa vaikka kahden viikon ajan.
Kun käävät tuntuvat kuivumisen seurauksena kevyiltä, voi pakurikääpäteen valmistus jatkua toisella vaiheella eli käävän jauhamisella. Pakurikäävän jauhaminen ei ole välttämättä pakollista; teetä voi keittää esimerkiksi pienistä pakurikäävän palasista.
Pakurikäävän jauhamiseen oli kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen oli uskollinen tehosekoittimemme. Toinen vaihtoehto olisi ollut sähkökäyttöinen kahvimylly, mutta sen käyttäminen olisi vaatinut pakurin pilkkomista pienemmiksi palasiksi. Koska tehosekoittimellamme pystyy murskaamaan jäätä, ajattelimme koneen sopivan myös rutikuivilta tuntuneiden pakurikäävän palasten jauhamiseen, ja ryhdyimmekin pian tuumasta toimeen. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että kaikki tehosekoittimet eivät välttämättä kestä pakurikäävän jauhamista (kts. kirjoituksen kommentti), joten jokainen jauhaa pakurikääpänsä omalla vastuullaan.
Pakurikäävän jauhamisessa ei todellakaan kulunut kauan, arviolta 10–20 sekuntia. Kannen välistä tunkeneesta ruskeasta pölystä päättelimme, että tehosekoitin oli todellakin oiva apuväline pakurikäävän hienontamiseksi ja että jääkaapin päällä on hyvä kuivata pakuria (tai miksei jotain muitakin juttuja).
Odottelimme hetkisen pölyn laskeutumista, minkä jälkeen oli aika kaataa jauhettu pakuri purkkeihin. Meidän käyttöömme jäi puoleksi pakurijauheesta täyttynyt vanha oliivipurkki, käävän lahjoittajalle (appiukko) on luvassa pienempi marmeladipurnukka kiitokseksi anteliaisuudesta.
Pakurikääpäteen valmistus loppuu kaikista antoisimpaan vaiheeseen eli itse teen nauttimiseen. Minä olen yleensä nauttinut pakuriteetä silloin, kun oloni on ollut nuhainen. Tänään oli kuitenkin pakko tehdä poikkeus, koska jauhoimme pakuria itse ensimmäistä kertaa koskaan, ja pitihän sitä päästä maistamaan.
Lisäsin lasin pohjalle hyppysellisen pakurijauhetta ja kaadoin päälle kuumaa vettä. Pakurin arvokkuuden vuoksi huljuttelin kuumaa vettä lisäksi tehosekoittimen kannussa, jotta viimeisetkin pakurit saataisiin talteen. Hetkisen odottelun jälkeen tee alkoi olla väriltään samanlaista kuin aikaisemmin nauttimani kaupallinen pakuritee. Pakuriteen valmistus oli onnistunut!
Toisin kuin monet muut, minä pidän pakuriteen mausta. Tämä kerta ei ollut poikkeus: teen maistaminen hirvitti aluksi, mutta maku oli kuitenkin kohdallaan. Aivan ”raakana” en kuitenkaan juo teetäni oikeastaan koskaan. Maustoinkin tällä kertaa pakuriteen tilkalla hunajaa, joka on varma ja terveellinen valinta kuumien juomien makeuttamiseksi. Jauhe jäi lasin pohjalle odottelemaan seuraavaa juontikertaa, sillä yhdestä pakurijauheannoksesta riittää iloa useammaksikin käyttökerraksi.
Seuraavina juomiskertoina suunnitelmissani on pakurikääpäteen ja vaniljan makuisen stevian yhdistäminen. Pohdiskelin myös, mitenköhän esimerkiksi vaniljatangon jauhaminen ja lisääminen jauheen sekaan vaikuttaa juoman makuun. Veikkaan, että erittäin positiivisesti!
Tätä ohjetta noudattaen yritin itsekin hienontaa pakurikääpää blenderilläni. Siinä oli tehoa 550w eli jonkin verran enemmän kun niissä ihan halvimmissa koneissa. Palat oli about 2x2cm kokoisia. Harmikseni tämä yritys rikkoi blenderin muovisen voimansiirto systeemin (ns. hampaat hiotui pois) joten sillä ei tee enää mitään. Eli jos haluaa hienontaa pakuria tehosekoittimella, ei kannata käyttää laitetta jossa se voimansiirto on tehty muovista. Kannattaa lisätä varoitus tästä artikkeliin.
Hei Pekka! Onpas siellä käynyt ikävästi. Suuret pahoittelut minun puolestani, vaikka se ei varmasti paljon sinua lohdutakaan tällä hetkellä. Enpä olisi arvannut, että tehosekoitin voi mennä rikki pakurin jauhamisesta.
Yhden käävän jauhamisessa ei pitäisi kovin kauaa mennä, ja sen pitäisi onnistua melko nopeasti jopa sekoittimen pulssitoimintoa käyttämällä. Jos laite ei ole pyörinyt lähes tyhjänä minuuttitolkulla putkeen, rikkoutuminen kuulostaa todella yllättävältä. Toisaalta 2×2 kokoiset palaset ovat melko pieniä, jopa niin pieniä, että niistä olisi voinut tehdä sellaisenaan teetä tarpeeksi pitkällä haudutusajalla. Joka tapauksessa pohdin, että ovatkohan noin pienehköt palaset tukkineet terän jollakin tavalla ja se on päässyt rikkomaan voimansiirron.
Itsellänikin on sekoittimessa muovinen voimansiirto, ja laite toimii vielä noin viiden vuoden käytön jälkeen moitteettomasti. Lisäksi tätä kirjoitusta on luettu useampi tuhat kertaa, eikä korviini ole kuullut palautetta blenderin rikkoutumisesta. Mielelläni kyllä lisään varoituksen tähän tekstiin heti, kun ehdin, että muut osaisivat ottaa huomioon mahdolliset käävän jauhamiseen liittyvät vaarat.
Tästä ohjeesta on jäänyt oleellinen asia pois. Fakta on, ettei pakurin hyötyaineet imeydy elimistöön ellei sitä kiehuta ennen nauttimista 15 minuuttia.
Mielenkiintoista! Sopiiko kysyä, mistä olet tämän faktan saanut tietoosi? Tokihan minä voin kyseisen asian tähän kirjoitukseen lisätä, jos asia on todellakin näin.
Minä kiettelen jauhettua pakuria jopa 2-10 tuntia. Maximi lämpötila on oltava miel alle 80 eli pidän sen jossain 70 asteessa.
Tehosekoittimen kannattaa laittaa vettä palojen joukkoon muutama desi (2-3) ja antaa imeytyä jonkin aikaa, niin sekoitin kestää paremmin. Pojalle jää hieman mömmöä, tämä kannattaa kaapia pois ja sekoittaa takaisin saadun nesteen sekaan. Tämä litku voidaan laittaa Teemukissa mikroon ja kuumentaa pari minuuttia. Annetaan seisoa pari tuntia ja siivilöidään teesihdin tai kahvisuodattimen läpi. Ja terveysjuoma on valmis, pientä mikrolämmitystä ja hunajaa sekaan! Wohl !!
Pakuriteen valmistukseen tarvittavat pienet palat syntyvät tyhjän tuoremehpakkauksen sisällä vasaran avulla!
Mulla on Pakurikääpää kuka haluaisi otin tänään irti mutta en jaksa kuivattaa olen Humppilassa mökillä
Hei, suurkiitos pakurikääpä-jutusta – ja muiden lukijoiden kokeiluista kommentteineen myös! Opiskelen kiinalaisten yrttien perinteistä lääkekäyttöä ja niiden yhteydessä opitusta tuli mieleen kommentoida tuota keittoaikaa.
TCM:ssä (Trad. Chinese Medicine) perinteen mukainen menetelmä kuivatuille kokonaisille (kovarakenteisille) kasvinosille tai karkeasti murskatuille kuivattujen yrttien paloille on liottaa niitä ensin haaleassa vedessä pari tuntia ja keittää liotusvesineen n. 15-20 minuuttia hiljalleen kuplien. Tällä menetelmällä saadaan 2-3 liuosta samoista kasvinkappaleista uutta vesierää aina lisäten, eri vahvuiset liuokset yhdistetään, solidit lopuksi heitetään pois.
Toinen perinne on Song dynastian ajalta, jolloin suosioon nousi myös uusi prosessointitekniikka: samasta määrästä lääkeyrttejä saatiin n 5-kertainen hyöty kun kuivatut lääkekasvit ennen keittämistä jauhettiin. Itse keittäminen väheni kiehauttamiseksi ja haudutukseksi, solideja ei tässäkään menetelmässä juoda.
Kiinassa herbalistikauppiaat ovat edelleen yleisiä ja jauhavat asiakkailleen juuri sopivan hienot jauheet ostoksista sillä useat lääkekasvinosat ovat liian kova pala keittiölaitteille. Itsellekin on kertynyt noista kokeiluista haljenneita kulhoja ja sulanutta muovia. Ratkaisu löytyi perinteitä seuraamalla, hankin tällaiseen jauhamiseen käytettävän myllyn kiinalaiselta valmistajalta.
Joukko japanilaisia tutkijoita mittasi nykylaitteiden avulla (Traditional Kampo & Medicine, 02 July 2015, https://doi.org/10.1002/tkm2.1023 ) kyseisten menetelmien tehokkuutta. Lyhykäisyydessään tutkimus totesi terapeuttisen liuoksen toteutuvan hienoksi jauhettujen lääkeyrttien kohdalla jo 4 minuutissa kun kiehutettu vesi kaadetaan niitä hauduttamaan ja seos on suurinpiirtein estetty haihtumasta tuona aikana. Kuullostaa mukavasti pressokahvin valmistukselta 😀
Heippa luvalla sain koivusta 2 aika isoa pakurikääpää onnisti kerrankin,mutta jäin miettimään käytetäänkö koko kääpä kuorineen päivineen on aika ruman näköinen.Pitäisikö piny´ta kuoria pois vai koko pahka palasiksi.Nyt on pannuhuoneessa kuivumassa molemmat.