Olen ollut pienestä pitäen jääkiekkofani. Jääkiekko on se laji, jota itselläni tulee eniten seurattua, vaikka tykkäänkin vähän kaikenlaisen urheilun katsomisesta.
Ensimmäisessä jääkiekko-ottelussa taisin olla joskus seitsemän tai kahdeksan vanhana. Oululainen kun olen, kyseessä oli tietysti Oulun kärppien peli silloisessa ykkösdivisioonassa. Olin myyty alusta alkaen.
Nuorempana kävin ahkerasti jäähalilla katsomassa Kärppien pelejä pelipaita päällä ja kärppälippu kädessä. Nyttemmin olen tyytynyt seuraamaan pelejä radiosta tai netistä.
Tänä vuonna Kärpät pelasi pitkästä aikaa Liigan finaaleissa. Päätimme hellun kanssa panostaa oikein kunnolla ja ostaa kuukaudeksi Ruudun palvelu, joten katsoimmekin kaikki finaalit telkkarista. Melkoisia gloryhuntereita =)
Viime lauantaina oli ratkaiseva seitsemäs finaali. Järjestimme pienimuotoisen kisastudion ja jännäsimme ottelua porukalla. Se se oli vasta jääkiekko-ottelu: finaali venyi 0-0-tilanteessa aina jatkoerään asti!
Itse ratkaisu oli katkeransuloinen.
Kun jatkoerää oli pelattu seitsemisen minuuttia, jäähallilta rupesi kuulumaan selvää rakettien paukkumista (asumme kilometrin päässä jäähallista). Arvasimme heti, mistä on kyse.
Ruudun nettilähetyksissä on arviolta puolen minuutin viive, joten hetken kuluttua Juhamatti Aaltonen laukoi telkkarissamme Kärpät Suomen mestariksi. Minä olin iloinen, mutta hämmentynyt. Olin toki ilahtunut Kärppien mestaruudesta vuosien tauon jälkeen, mutta samalla raketit olivat paljastaneet ratkaisun meille etukäteen.
Joka tapauksessa voiton jälkeen lähdettiin kaupungille seuraamaan kannattajien voitonjuhlia.
Etenkin kauppatorille alkoi pakkautumaan ihmisiä jo heti voiton jälkeen. Useat ihmiset juhlistivat voittoa juomalla alkoholia ja huutelemalla kannatushuutoja. Minä juhlin hillitymmin: kädessäni oli ihan vaan Jaffaa, koska seuraavana päivänä oli jalkatreeni:
Torin ohi kulkeva autotie ruuhkautui tyyttäilevistä ja voittoa juhlistavista autoista.
Jotkut hurjimukset olivat tulleet niin kiirellä torille, että olivat unohtaneet laittaa saunan jälkeen vaatteet päälle:
Torilta lähdettyämme suuntasimme kaupungin kävelykadulle eli Rotuaarille. Siellä oli sytytetty savupommeja:
Tämä kuva on urheilukulttuuria parhaimmillaan. Tiukankin taiston jälkeen voidaan lyödä kättä päälle ja olla kavereita, vaikka kannatetaankin eri joukkueita:
Rotuaarilta päästyämme lähdimme Toreroon juhlistamaan voittoa espanjalaisissa tunnelmissa. Alkupalaksi saimme tomaatti-vuohenjuustokeittoa, jota pitää tehdä ehdottomasti joskus kotonakin.
Pääruokana oli Valdeon-sinihomejuustolla gratinoitua porsasta, joka oli erittäin mureaa. Minulla ei yleensä ole mitään sinihomejuustoa vastaan, mutta tässä ruoassa sinihomejuusto maistui minun makuuni liian voimakkaalle.
Sinihomejuuston maku piti huuhtoa suusta pois jollain ilveellä, joten tilasimme päälle vielä jälkiruokaa eli suklaaleivoksen, jäätelöä ja marjahilloa:
Jälkkärin syömisen jälkeen suuntasimme kotiin. Mestaruuden juhlinta oli jatkunut torilla vielä myöhään yöhön ja se oli ollut poliisin mukaan kuulemma erittäin mallikasta.
Tänään pitäisi suunnata illalla mestaruuden kunniaksi järjestettävään kansanjuhlaan!
