Tärkeimmät menneen vuoden kuulumiseni voi niputtaa tähän lyhyehköön listaan:
- olin dieetillä, joka sujui loukkaantumista lukuun ottamatta oikein hyvin
- päätin alkaa keskittyä voimanostoon
- tulin isäksi
- aloitin kirjoittamaan toista blogia
Vuosi on kaikesta päätellen hyvin pitkä aika, ja sen aikana ehtii tapahtua asia jos toinenkin. Voimailuun keskittyminen on tähän mennessä tuntunut mukavalta, ja treenit ovat saaneet selkeästi uutta virtaa. Seuraavaan vuoteen onkin hyvä lähteä iloisin mielin:
Kun hymyn jaksaa pitää koko ajan huulilla, niin kaikki menee varmasti hyvin!
Suosittuja postauksia
Kirjoitin tänä vuonna vähemmän postauksia kuin viime vuonna, mutta silti ihan kiitettävällä tahdilla. Lukijoita oli sen sijaan enemmän, itse asiassa aika paljonkin enemmän. Suosituimpien postauksien Top-3 oli tänä vuonna tämä:
Tämä postaus oli suosittu (yllätys yllätys) fitnesskansan parissa, ja olipa itse Lihastohtorikin diggaillut tästä kirjoituksesta. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, kirjoituksessa mainitsemani tutkimuksen koehenkilöille on tehty nyt viimeiset eli kisanjälkeiset mittaukset, ja nyt on aika alkaa käsittelemään dataa ja kirjoittamaan yhteenvetoa tutkimuksesta. Toivon mukaan ensi vuoden loppupuolella saamme lukea Lihastohtorin ja kumppanien kirjoittamana, miten fitnessdieetti vaikuttaa naispuolisten kilpailijoiden kroppaan.
Postaus sisälsi oikeastaan kaiken, mitä painonnostokengistä tarvitsee koskaan tietää. Yli puolen vuoden kokemuksella voin kertoa, että painonnostokenkien hankinta kannattaa, vaikka pakollinen varustus ne eivät ole.
Citymarket, Prisma vai Lidl – missä on edullisin terveellinen ruokakori?
Valtamedioiden ruokakorivertailut olivat pullollaan keksejä, kaljaa ja makkaroita, joten terveellisen ruokakorin koostaminen oli enemmän kuin paikallaan. Useimmat ihmiset kun haluaisivat toivon mukaan ostaa kaupoista terveellistä ruokaa.
Kaksi viikkoa kipeänä! :/
12. päivä joulukuuta oli viimeinen treenini pitkään aikaan. Olin aloittanut viikko-pari aikaisemmin treenaamisen hyvin pienillä toistoilla, tavoitteenani valmistaa itseäni ennen joulua koittavaan testipäivään. Seuraavana päivänä oloni muuttui hyvin huonoksi, eikä treenaamisesta olisi tullut mitään. Minulle nousi myös ”kuumetta”, vaikka 37.1-37.3:n lämpöä ei nyt varsinaisesti voi miksikään kuumeeksi sanoa. Tuo lämpö on kohdallani kuitenkin juuri sillä rajalla, että salille ei kannata lähtä hankkimaan sydänlihastulehdusta.
Oli aika masentavaa olla salilta pois. Sairastelu jatkui ja jatkui, eivätkä C-vitamiinit, auringonhattu-uutteet tai pakurikääpä-hunajateet auttaneet yhtään mihinkään. Sitä tuppaa miettimään, että mikähän tässä on hätänä, sillä tällainen sairastelu ei ole minulle tyypillistä. Olisin mielummin ottanut vaikka kahdeksi päiväksi 39 asteen kuumeen, jos olisin tervehtynyt näin nopeammin. Tällainen sitkeä, pieni lämpöily yhdistettynä karheaan kurkkuun ja nuhaan on vihonviimeinen vitsaus.
Kun pääsin treenaamaan salille taas 27. päivä, olin ollut salilta pois yhteensä kaksi viikkoa. Näin pitkä saliton tauko minulla on ollut viimeksi silloin, kun en edes treenannut salilla eli kuusi vuotta sitten. Olen viisastunut sitten treeniurani alun, eli ottanut paluun treenien suhteen rauhallisemmin, etten vain sairastu uudelleen. Lihaskivut ovat olleet aivan hirveät. Ensimmäinen treeni tauon jälkeen eli penkkitreeni oli aika mielenkiintoinen. Liikeradat tuntuivat todella hatarilta ja painot raskailta. Sanomattakin on selvää, että testipäivän pitämisen suhteen suunnitelmat menivät uusiksi, sillä loppuvuoden treenit menivät sesonkia mukaillen pipariksi, eikä oloni ole tällä hetkellä hetkellä sataprosenttinen. Painolleni ei käynyt mitään, eli se pyörii pöhöstä riippuen siinä 72.5-73 kilon tietämillä.
Päätin myös vihdoin ja viimein sijoittaa rahojani kunnon voimanostovyöhön, joka minulle on tulossa toivottavasti noin parin viikon sisään. Nykyinen käytössäni oleva vyö ei ole edes omani, vaan kotisalini treenaajien yhteiskäytössä oleva pilipalivyö, joka ei tule olemaan mitään verrattuna toiselta puolelta planeettaa tulossa olevaan vyöhön. Ajattelin ajaa vyötä ensin sisään, totuttautua hiljalleen taas raskaampiin painoihin ja testata ykkösmaksimit vasta sitten.
Postaaminen ja postaustiheys
Nykyisellä toimintatavallani eli melkeinpä pelkästään informatiivisia postauksia kirjoittamalla minulla ei olisi mitään mahdollisuutta kirjoittaa esimerkiksi kolmea postausta viikossa. Kirjoitettavaa riittäisi kyllä, joten asia on enemmänkin siitä kiinni, että tieteellisten artikkeleiden lukeminen ja pohjatyön tekeminen kirjoituksia varten käy työstä. Hyvänä esimerkkinä on tällä hetkellä työni alla oleva postaus, jonka tekemiseen on pohjatyö mukaan lukien kulunut arviolta noin 20 tuntia aikaa, ja silti tunnen olevani asiaan liittyvän tietämyksen suhteen ihan lapsenkengissä.
Pitkiä, informatiivisia kirjoituksia ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa useita viikossa – ei minä, eikä kukaan mukaan. Jos joku kirjoittaisi, se olisi mahdollista plagioimalla jonkun toisen työtä, kirjoittamalla ”asiantuntevasti” ilman aiheeseen tutustumista ja lähteisiin viittaamista tai silloin, kun ei ole juuri muuta elämää. Muutenkin olen nähnyt paljon paremmaksi tavaksi, kun jotakin postausta saa työstää pitkän aikaa, sillä päivien mittaan asiaan tulee uutta näkökulmaa ja sellaisia pointteja, jotka olisivat vaarassa jäädä pois hätäisesti kirjoittamalla. Tästä huolimatta monen kirjoituksen jälkeen on tullut mieleen jotakin, mistä olisi ollut hyvä mainita tekstin yhteydessä.
En yleensä laske tai mieti blogin kirjoittamiseen käytettyjä tunteja, sillä kirjoittaminen ei haittaa minua. Päinvastoin: tutkimusten kahlaaminen on opettavaista, ja ajatusten jäsentäminen kirjoituksiksi vahvistaa opittua, tehden asioista konkreettisia. Lisäksi se on erittäin kivaa. Ei tätä hommaa tekisi, jos siinä ei olisi mukana intohimoa.
Olen miettinyt, että yrittäisin jatkossa kirjoittaa vähän lyhyempiä kirjoituksia, sillä 2000-4000 sanan kirjoitukset eivät ole kovin helposti lähestyttäviä. Toinen vaihtoehto olisi jakaa kirjoituksia useampiin osiin, mikä ei ole useimmiten järkevää. Toisaalta ajattelen, että jos aihe on kiinnostava, kirjoituksen lukee kyllä loppuun ennemmin tai myöhemmin, vaikka se olisi pituudeltaan muutama tuhat sanaa. Silti voisin yrittää lyhentää kirjoitusten pituutta ainakin vähän, eli jättää turhaa jargonia pois.
2016
Viime vuonna tapahtui hurjasti kaikkea asioita, sellaisiakin, jotka näin jälkikäteen tuntuvat osin uskomattomiltakin. Toivottavasti sama meno jatkuu myös tänä vuonna. Vuoden alusta on ainakin tulossa mielenkiintoinen, sillä olen saamassa heti alkuvuodesta näkyvyyttä parissa oikein suositussa kanavassa. Ilmoitan näistä asioista sitten, kun on niiden aika.
Toivon mukaan pysyn terveenä, eli vältyn tällaisilta parin viikon salitauoilta ja loukkaantumisilta, sillä vastaavia ei kärsisi tulla kovin montaa, jotta kisoihin on mahdollisuus valmistautua kunnolla ja niissä on mahdollisuus tehdä itseäni tyydyttävä tulos. Treenaamista minun pitää opiskella ja tietysti toteuttaa vielä paljon, jotta saan varmistettua progression tekemisen treeneissä. Treenaamisen opiskeleminen ja opitun toteuttaminen käytännössä voisi ollakin tälle vuodelle pidemmän tähtäimen tavoite. Lyhyen tähtäimen tavoitteenani on nostaa painoa hieman ja saada toivottavasti kasvatettua lisää lihasmassaa.
Loppuun vielä pari sosiaalista mediaa, joista en ole maininnut täällä. Snapchat on minulle vielä melko vieras some, mutta monissa yhteyksissä on puhuttu, että sen suosio kasvaa tänä vuonna. Ajattelin olla hypessä mukana, ja tein siis Snapchat-tunnukset, ja ”tarinoin” siellä jotain, kun sille päälle satun.
Minulla on myös Periscope-tunnus, joka on sama kuin Twitter-tunnukseni eli ohaataja. En lupaa näyttää tissejäni Periscopessa, mutta joskus saatan lähettää jotain treenipätkää.
Toivottavasti muillakin on ollut mukava mennyt vuosi. Menköön tämä vuosi kirjaimellisesti vahvasti!
